orange is the new black

jotkut asiat pysyy näemmä samoina mantereesta, aikavyöhykkeestä tai kielestä huolimatta. sekä siellä että täällä, syksy on oranssi. ekat kuvat on viime viikonlopun telttäretkeltä north-south lakella ja viimeset kuvat pumpkin patchilta.

tää viikonloppu on mennyt hostserkkuihin tutustuessa, ens viikolla on vähän spesiaalimpi kouluviikko, ens viikonloppuna paritkin eri bileet ja sen jälkeen trick or treat! voi että, elämä hymyilee :-)

kaiken oman jätin, siksi kai nyt pelkään ettei täällä mun koti oo

anteeks, edellisestä postauksesta on vierähtänyt hetki mutta hiljaiseloon on ollut syynsä. kun yrittää kaiken kotona vietetyn ajan pitää oman pään kasassa ja olla vihaamatta hostperhettään, niin ei siinä paljon muuta ehdikkään tekemään. viimeset viikot hostperheen kanssa on ollut suoraan sanottuna aika kamalia, elän oikeassa noidan kehässä. minä ärsytän olemassaolollani marleytä, marley kiukuttelee ja hostmom liehittelee marleytä ja suostuu kaikkeen mitä se keskenkasvuinen 15-vuotias nulikka keksii äidillään teetättää...

marley on naurettavan kateellinen mulle joka asiasta. olin pari viikkoa sitten kaverilla yötä ja marley veti herneen nenäänsä ja kiukutteli koko viikon seuraavaan viikonloppuun, jolloin hän halusi mennä kaverilleen yöksi. no ei siinä mitään, mutta se oli se viikonloppu kun meidän piti lähteä bostoniin tai niagaran putouksille. no marley kuitenkin kiukutteli kiukuttelemistaan ja totta kai hostmom päästi sen menemään ja marleyn yökyläilyn takia me ei lähdetty mihinkään. se olis voinut mennä mikä tahansa toinen viikonloppu yökylään, mutta me ei voida lähteä ihan milloin tahansa reissuun. marley on myös kateellinen siitä että olen niin hyvä kaveri naapurin poikien kanssa ja pääsen niiden kyydillä kouluun, siitä että oon senior, siitä että oon futistiimissä ja mulla on paljon kavereita... listaa vois jatkaa vaikka kuinka pitkään. asioissa on aina kaks puolta, mutta tässä tapauksessa homma on aika yksipuolista. en tieten tahtoen ärsytä marleytä, mun olemassa oloni vaan häiritsee sitä. hostvanhemmat huomioi sitä ihan yhtä paljon kuin ennen mun tänne tuloa, se saa saman verran käyttörahaa ku minä ja meillä on muutenkin samat säännöt. mulla ei ole mitään eri vapauksia kun sillä, mutta se on vaan päättänyt vihata mua. eikä marley todellakaan oo mikään epäsuosittu hyypiö, sillä on itelläänkin tosi paljon kavereita ja se on kaunis ja menestynyt urheilussa. sillä ei oo mitään kunnon syytä kadehtia tai vihata mua.

mua ärsyttää kun hostmom on aina valmis nöyristelemään marleyn edessä. mun oma isä ei ikinä antais mun tai iisan pomputtaa itteensä noin miten marley pomputtaa hostmomia, eikä kyllä anna hostdadkaan. hostdad onkin tän "perheen" ehdottomasti ihanin ihminen. harmi vaan että hostdad asuu osan viikosta aina bostonissa ja silloin on tuli irti. ja marley osaa totisesti oottaa niistä päivistä ilon irti...

lisäks mua ärsyttää näiden ruokailutavat ja ruokakulttuuri, mutta se ei ole ainoastaa tämän perheen ongelma. kaupassa käydään kerran viikossa, mitään ei osteta tuoreena, kaikki ostetaan valmiina, kaapit on täynnä suoranaista moskaa ja kotiin haetaan aina take away-annoksia... ei tää yllätyksenä tullut, mutta kulttuurishokki silti. oon niin kyllästynyt tähän ruokaan, kaipaan aitoja makuja ja oikeeta ruokaa! yks päivä olin leonardon kanssa tekemässä niillä läksyjä kun niiden äiti tuli kotiin ja kassit täynnä tuoreita vihanneksia ja hedelmiä. se tuntu kun oisin taivaaseen tullut eikä itku ollut kaukana. onneks mamma italia on ehkä maailman sydämellisin ihminen ja lupas että saan tulla koska vaan mukaan kauppaan tai vaan niille syömään. mamma italia sanokin  "tulet vaan meille kotiin jos tulee ikävä europpaan" ja oon kyllä hyväskikäyttänyt kutsua aika usein.

             

             

mutta ei huonoa ilman hyvääkin. mulla on onneks tosi paljon uusia ihania ystäviä täällä sekä tietty siellä kotisuomessa. (puss och kram kaikille? ja tuplapok yhdelle pienelle vihreelle miehelle siellä ;)) niille oon voinu vuodattaa kaiken eikä mitään murheita oo tarvinut märehtiä yksin. täällä kaverit keksii aina tekemistä ja menemistä, shoppailua, leffoja, kummitustaloja, kaikkea mahdollisia! huomenna edessä onkin kunnon seikkailu tyttöporukalla, kun lähdetään north-south laken leirintäalueelle telttailemaan ja vuorikiipeilemään.

kun on vielä nuori kaikkee pitää kokeilla: elä, opi, koe et myöhemmin ei kaduta

oho, blogin remontti vaan venyy venymistään.. ajattelin kuitenkin päivittää tässä välissä vähän kuulumisia! viime viikon olin kipeänä, tiistaista torstaihin makasin vaan kotona. oli vähän tylsää ja demi.fi tuli valitettavan tutuksi sairastelupäivinä :-D lisäks katsoin luvattoman monta jaksoa mun ja iisan suosikkia, viiden tähden merielämää. tiiätte varmaan sen, se on se "jatkosarjan" sille zackin ja codyn viidentähden elämälle? nykyään ollaan ehkä jo vähän ohi kohdeyleisöstä, mutta piristää se silti huonoina päivinä. sekä viiden tähden elämä ja viiden tähden merielämä on ollu niin iso osa meidän lapsuutta, meillä oli aina selvä jako: mulle zack ja iisalle cody :-D

           

eiks oo hot toi hostmaman kaapistakaivama aamutakki? :-D ja oli ihan pakko laittaa toi kuva viiden tähden merielämästä, koska toi on niiiiin totta! täällä kaikki käyttää ihan tyhmiä lyhenteitä ja tekstiviestit näyttää suurinpiirtein tolta. alkushokista toivuttuani mulle on itellenikin tarttunut muutama lyhenne... mut mun tekstiviestit on kyllä aika normaaleja muihin verrattuina.

viikonlopuks onneks tervehdyin, koska lauantaina yks mun koulukamu grace järjesti sleepoverit meidän futisjoukkueen tytöille. ei siellä tietystikkään kaikki ollu, mutta onneks mää sain kutsun. oli tosi kivaa, tunnelma oli aika teinileffoista tuttua :-D pizzaa, juoruilua, hiustenlaittoa, totuutta ja tehtävää... kyllä te tiiätte! nukuttua ei tullut paljon ollenkaan, kun puhuttiin pitkälle aamuyöhön asti. sunnuntaina hostdad kävi hakemassa mut aamupäivällä kotiin ja sit grillattiin! oon ihan hulluna coleslaw-salaattiin, sitä on täällä tarjolla joka paikassa.

äikänopen erityinen kotitehtävä mulle / hostmomin piristysruiske kuumeiselle

tänään koulussa oli taas erityinen aikataulu, koska junioreilla on pian luokkavaalit ja ehdokkailla oli tänään vaalipuheenvuorot. nää siis äänestää jokaiselle luokalle puheenjohtaja, sihteerin ja muita vastaavia virkoja ja nää ottaa homman kyllä ihan tosissaan :-D ihan niinkun nää pyrkis maan presidentiks eikä "vaan" luokan puheenjohtajaks. väittelyitä, kampanjointia ja lupauksia kuuluu joka puolelta! naapurin christian on ehdolla oman luokkansa vaalissa ja mää pidän kaikki sormet ja varpaat ristissä sen puolesta!

ja arvatkaas mitä, me lähdetään varmaan viikonloppuna joko bostoniin tai jos sää suosii niin niagaran putouksille!

aika ja budjetti tulee aina kertoa kolmella

blogissa menossa jonkinmoinen remontti, mutta tän kanssa säätäminen ei mennyt ihan nappiin... tää saa kuitenkin tältä päivältä olla tässä ja jatkan säätämisen kanssa myöhemmin. :-) minä ja blogger ei näemmä ollakkaan niin läheisiä kun luulin... nimimerkillä miten ihmeessä sivupalkkiin lisätyistä kuvista saa otsikon ja ne kamalat reunat pois!?? tai miten otsikkokentän taustan väriä vaihdetaan.....? tyhmää saa ja pitää auttaa!

im in love, im in love, im in love!

myönnän, oon rakastunut. oikeastaan oon niin ahne, että oon rakastunut kahteen. niin tyhmältä kun se saattaa teistä kuulostaa, mun eka rakkauteni on meidän koulun futistiimi johon mut hyväksyttiin! oh yeah, olo on kun lottovoittajalla, meidän joukkue on vaan uskomattoman paras. ollaan viikko treenattu yhdessä ja tuntuu että mulla on heti joukkueellinen kavereita. eka kouluviikko täällä jenkeissä ei ollut mikään helpoin, mutta heti kun pääs aktiviteetteihin mukaan niin tutustui paljon helpommin ihmisiin. meidän jengin tytöt on tsoi kivoja ja avoimia, oon ollu niille heti osa porukkaa ja ne on kiinnostuneita musta ja mua pyydetään kaikkiin menoihin mukaan.

       
                 arvatkaa mikä biisi soi pukkaris? work hard, play hard, work hard, play hard!

meillä oli perjantaina eka peli, tai oikeastaan se oli harjoituspeli, mutta nää tytöt otti sen ihan tosissaan :-D pelattiin meidän koulun poikien joukkuetta vastaan ja lataus oli sen mukainen. molemmat joukkueet halus voittaa ja me pelattiin kyllä ihan tosissamme vaikka kyseessä olikin vaan harkkamatsi. lopputulos oli 1-1, mikä ei kyllä tuntunut miellyttävän kumpaakaan joukkuetta. onneks matsin jälkeen tytöt ja pojat oli keskenään taas ihan kavereita ja mentiin yhdessä dunkin' donutsiin (mitäs me urheilijat? :-D) ja sieltä vielä yhden isaacin luo uimaan.

        

no mikä on mun toinen rakkauteni kohde? mun naapurin perhe, ne joita vakoilin sillon kerran ikkunasta :-D ne on niin ihanan ihania että melkein toivon että olisin niiden vaihtari. mun nykyisessä hostperheessä ei ole mitään vikaa, mutta noi naapurit.. no alotan kertomalla että ne on italialaisia. ei amerikan-italialaisia, vaan italaialaisia ja se kyllä näkyy! niissä on tunnetta, eloa, iloa. heti ekalla kerralla kun puhuin niille niin ne oli ihanan lämpimiä mua kohtaan ("not with those shoes, honey"... kyllä siinä sulais vaikka sanoja ei olis edes italialainen!). toisekseen niiden perheeseen kuuluu neljä poikaa, joista kaks on meidän koulussa ja tosi mukavia. pääsen tosi usein niiden kyydillä kouluun. minä ja leonardo syödään usein samassa pöydässä ja minä ja christian ollaan samalla kirjallisuuden kurssilla.

tänään on yom kippur (vähän niinkun juutalainen pääsiäinen) ja mun hostperhe on paastonnut eilisestä asti. siks leon ja christianin äiti kutsu mut eilen niille syömään ja oli ihanaa syödä pitkästä aikaa kunnon kotiruokaa. kyllä mun hostit laittaa kotona jonkun verran ruokaa, mutta suurinosa niistäkin on valmiista purkeista eli eihän se ihan samalta maistu kun alusta asti väännetty. en valita, mutta kotiruoka on aina kotiruokaa! ja olihan se aika hienoa syödä oikeitten italialaisten kanssa italialaista ruokaa, varsinkin kun ne papatti välillä keskenään italiaks. ne puhuu niin tunteella että välillä oli vaikea pysyä kärryillä että oliko äänensävy positiivinen vai negatiivinen :-D

mutta mun mielestä on aika hienoa, että jos (ja kun) tuun varmaan viettämään enemmänkin aikaa leonardon ja christianin perheen kanssa niin pääsen syventymään paremmin italialaiseen kulttuuriin. sit kotona hostien kanssa pääsen taas ihan uuteen maailmaan juutalaisuuden (ja amerikkalaisuuden) kanssa. toivottavasti mää pystyn antamaan edes jotain suomalaisuudestani heille...

imagine all the people living life in peace

eilen oli syyskuun yhdestoista ja täällä se on totta kai isompi asia kuin suomessa. ite oon aikasempina vuosina ehkä vähän naiivisti ajatellut että "hei siitä on jo yli kymmenen vuotta, get over it". viimesen parin päivän aikana oon kuitenkin nähnyt miten tuore juttu se vielä on ja kuinka jokaisen vuoden syyskuun yhdestoista voi olla melkein yhtä kamala kuin se kahdentoista vuoden takainen syyskuun yhdestoista.

oon kertonutkin, että mun hostperhe on alunperin kotoisin new yorkista ja siellä ne asui myös syyskuussa 2001. mun hostdad ja hostsisko oli melkein siinä vieressä kun se ensimmäinen lentokone iski world trade centeriin. ne näki kaiken ja musta tuntui, että eilen kun puhuessa katsoin marleytä silmiin näin niissä vaan uudestaan ja uudestaan lentokoneen iskevän siihen torniin. niin tyhmältä kun se kuulostaakin. eilen oli surullinen päivä ja mun oli vaikea uskoa että siitä on jo kakstoista vuotta. täällä se suru on niin läsnä. puhuttiin muuten hostperheen kanssa eilen noista iskuista ja hostdad sanoi että new york ja new yorkilaiset ei oo enää olleet samanlaisia ton iskun jälkeen. niin pieni hetki, niin suuret vaikutukset ympäri maailman. tiedän että on vähän tekopyhää puhua tästä kun samaan aikaan muualla maailmassa tapahtuu aivan yhtä pahoja, ellei pahempiakin asioita. tää on kuitenkin mun vaihto-oppilas blogi yhdysvalloista ja tää on osa näiden historiaa.

me käytiin world trade centerin muistomerkillä viime viikonloppuna ja oli aika pysäyttävä paikka. ne nimikaiverrukset muistomerkin ympärillä teki kaikesta jotenkin konkreettista, siellä vasta kunnolla tajus että ne ihmiset on joskus oikeasti olleet olemassa. siihen kun vielä lisäät vesiputousten kohinan, niin tunnelma on aika uskomaton. toinen kuva on times squarelta.

loppuun haluan kertoa tietämykseni viime viikolla vietetystä rosh hashanasta, eli juutalaisesta uudesta vuodesta. me kokoonnuttiin hostmomin siskolle ja paikalla oli varmaan puolet new yorkin juutalaisista :-D juutalaisten uudenvuoden perinteisiin ei kuulu ilotulitukset tai kännien vetäminen. täällä soitellaan sellasta käyrää torvea, vähän niinkuin jotain puhvelin sarvea. toinen tärkeä juttu on päästä eroon viime vuoden synneistä - niinpä me käytiin heittelemässä jokaisen synnin puolesta yksi pieni kivi hudson-jokeen. jäkiruokana meillä oli hunajaomenapiirakkaa, koska se takaa hyvää onnea uudelle vuodelle. nyt eletään siis juutalaisen kalenterin mukaan vuotta 5774. voin joskus sanoa että lähdin vaihto-oppilaaksi vuonna 2013 ja palasin vuonna 5774, hahhahhaa! lauantaina pääsenkin viettämään jo seuraavaa juutalaista juhlaani, eli yom kippuria. mun mielestä se kyllä kuulostaa ennemminkin joltain kiinalaistelta ruoka-annokselta... kerron siitä lisää sit ens kerralla :-D

high school system

yhdysvaltoja sanotaan usein tilkkutäkiksi, koska kaikki osavaltiot on keskenään niin erilaisia. osavaltioiden erilaisuden takia myös koulut ja niiden toimintatavat on erilaisia ja nyt kerron kolmen päivä kokemuksen perusteella minkälaista meininki on meidän kaupunkin koulussa, eli longmeadow high schoolissa. meidän high school on niin sanottu senior high school, eli se kattaa vuodet 9-12. niinkun varmaan jokaisessa high schoolissa, meilläkin vuosiluokilla on omat nimensä: "ysiluokkalaiset" on freshmaneja, kymppiluokkalaiset sophomoreja, sit seuraavat junioreita ja vanhimmat on senioreita. täällä kaikki samana vuonna syntyneet ei ole samalla luokalla, vaan homma katotaan syntymäkuukauden mukaan. jos olet syntynyt ennen koulunalkua (eli syyskuuta) aloitat koulun "normaalisti", mutta jos olet syntynyt syyskuun jälkeen, aloitatkin koulun vasta vuoden päästä :-D vähän hassu systeemi, mutta koittakaa ymmärtää. meidän koulussa freshmanit on siis 14-vuotiaita, sophomoret 15-vuotiaita, juniorit 16-vuotiaita ja seniorit 17-vuotiaita. ite oon senior (jippikaijeijei) ja marley on on sophomore.

meidän koulussa ei oo samanlaista maanantaista perjantaihin lukujärjestystä kun suomessa, vaan meillä lukujärjestys on kahdeksan päiväinen. tota lukujärjestystä käydään maanantaista torstaihin ja perjantaisin on vielä oma lukujärjestyksensä. sanotaanko että tämä on yks niistä asioista mikä vaatii totuttelua :-D nyt alussa päivät on helppo muistaa, mutta yritäppäs joskus lokakuussa muistella että onko tämä nyt viides vai kuudes päivä lukujärjestyksessä. kahtena ekana päivänä me ei menty vielä lukujärjestyksen mukaan, joten sekin varmaan osaltaan vielä sekottaa paikkaa. ekana koulupäivänä tavattiin oman luokan kanssa kotiluokissa, jossa esittäydyin luokalleni ja ne sai kysyä multa kysymyksiä. se oli kivaa ja ne kyseli multa paljon kaikkea! musta tuntuu että suomessa kun luokan eessä on joku jolle saa esittää kysymyksiä niin kukaan ei ikinä kysy mitään. tän jälkeen täytettiin jotain papereita ja sovitettiin caps&gownseja, eli niitä graduationissa käytettäviä kaapuja ja lakkeja. täällä ollaan ajoissa liikkeellä... tiistaina sit palautettiin ne maanantaina täytetyt paperit ja käytiin syömässä. molempina päivinä päästiin jo ennen kahtatoista kotiin.

keskiviikko oli ensimmäinen lukujärjestyksen mukaan mennyt koulupäivä. täällä koulu alkaa jokapäivä 7.48 ja loppuu 2.15. joka päivä opiskellaan kuutta eri ainetta, ja yks oppitunti kestää 56 minuuttia, jonka jälkeen on neljä minuuttia aikaa selviytyä seuraavalle tunnille. voin sanoa että ei oo helppoa yli tuhannen oppilaan koulussa! jenkkien mittapuullahan meidän koulu on vielä aika pieni, mutta mun mittapuulla tää on valtava :-D eilen mulla oli ekalla tunnilla meteorlogiaa, sit usan historiaa (joka on pakollista vaihtareille), sen jälkeenmarine sciencee eli meribiologiaa ja neljännellä tunnilla oli espanjaa. tosta espanjasta en oo vielä ihan varma, joten saatan vaihtaa sen johonkin toiseen aineeseen. espanjan jälkeen oli ruokailu (josta kerron myöhemmin lisää) ja ruokailun jälkeen oli vielä liikuntaa ja kuoroo. kuorostakaan en oo ihan varma onko se mun juttu, mutta sille palkille ei oo kauhesti muutakaan kiinnostavaa tarjolla... koulun jälkeen suurin osa oppilaista jää vielä koululle, koska alkaa kouluaktiviteetit (eli esimerkiks urheiluharjoitukset, bänditreenit ja erilaiset kerhot). mulla oli eilen try outit soccerteamiin ja maanantaina pitäis tulla seinälle joukkueeseen valittujen nimilista. jännittää!

             

ja nyt siihen ruokailuun! meidän koululla on siis kuus erilaista "ravintolaa" tarjoamassa kouluruokaa, joista suurimmassa osassa on tarjolla just sitä perinteisintä jenkkiruokaa: pizzaa, hampurilaisia, kananugetteja, subeja, ranskalaisia, tacoja, tortilloja... ja ruokajuomana kaikilla mountain dew! kahtena ekana päivänä söin noita (koska kaikki muutkin) ja voin sanoo et huh ei enää ikinä. yhdestä paikasta saa päivittäin vaihtuvan menun mukaan "kotiruokaa", mutta se näyttäs jatkavan aika usein tota samaa linjaa muiden paikkojen kanssa. sit on vielä yks semmonen vähän enemmän välipalapaikka, sieltä saa jotain jugurtteja ja hedelmäsalaatteja. en oikein tiedä pitäiskö mun raahata joka päivä kouluun eväät vai maksaa pahasta kouluruuasta?

tänään meillä ei oo koulua koska rosh hasannah! se on joku juutalainen juhla, mutta en oikeen tiedä mitä siinä juhlitaan :-D koska longmeadowissa asuu paljon juutalaisia, meillä on kristittyjen ja kansallisten juhlapäivien lisäks myös juutalaiset juhlapäivät vapaina. aiemmin tällä viikolla oli labor day, mutta mulle jäi vähän epäselväks että mikä sekin on... mut onneks pääsen varmaan näihin juutalaisiin juttuihin paremmin kärryille kun kansallisiin juhlapäiviin, onhan hostperheestäni sentään ⅔ juutalaisia! eli hostmom ja marley. nyt lähden aamupalalle, mutta koska te siellä käytte kohta nukkumaan niin toivotan tasapuolisesti hyvää yötä ja huomenta.

you only live once but you get to serve twice!

tulin just ekalta high school-käynniltäni kotiin ja en voinut vastustaa kiusausta sen hehkuttamisesta teille! meidän koulurakennus on ihan uus ja koulukaverit vaikutti tosi kivoilta, oon vaan niin fiiliksissä! eikö se oikee koulu vois alkaa jo? tää oli vasta orientaatiopäivä, eli meille esiteltiin luokkahuoneita ja koulurakennusta, käytiin koulun säännöt läpi ja pääsin myös tekemään oppiainevalinnat, mutta niistä lisää myöhemmin. koulusta kotiin tullessa mua odotti ilonen yllätys kotikadulla: naapurit oli tullut kotiin lomaltaan! oon kurkkinut niitä ikkunanraoista ja mietin uskallanko mennä puheille :-D ehkä tän blogimerkinnän jälkeen...?

 

ajettiin tänään hostmomin kanssa new yorkista longmeadowiin tän orientaation takia ja eikä reissu olis voinut tulla parempaan saumaan. us open alkoi tosiaan tämän viikon alussa, ja koska meillä on liput jotka kattaa kaikki matsit niin me ollaan tosiaan istuttu siellä kokoajan. oon päässyt ihan hyvin kärryille siihen peliin ja hostit on hyvin perehdyttänyt mut, mutta tenniksen kattominen on raskasta. pää kääntyy vasemmalle, sitten oikealle, taas vasemmalle, oikealle, vasemmalle, oikealle.... ja tätä jatkuu vähintään kolme erän ajan! mulla on ollut niskat ihan jumissa :-D

kolmen ekan turnauspäivän aikana oon nähnyt jo melkein kaikki tennistähdet jotka osasin nimetä ja siihen päälle vielä roppakaupalla uusia tuttavuuksia. venus williams, serena williams, rafael nadal, roger federed, check, check, check ja check! mun voittajasuosikki on rafael nadal, ihan vaan koska meillä on yhteinen suosikki jalkapallojoukkue. mut hei oon päässyt tennismaailmaan niin hyvin sisälle että otsikossa on jo tennishuumoria, heh-heh.

tän kummempia kuulumisia mulla ei teille oo tarjota, mut lupaan palata asiaan viimeistään ens viikon alussa kun oon kokenut elämäni ensimmäisen amerikkalaisen juhlapyhän ja saanut potkastua ton koulun ihan kunnolla käyntiin. nyt lähden kerämään rohkeuteni naapureihin tutustumisen suhteen.. wish me luck!

menevii ja tulevii, kuka niitä murhetii

muutama viikko amerikan mantereella asuttu ja tuntuu kyllä että joku on laittanut kellot juoksemaan liian nopeasti. kaks viikkoa... uskomatonta, vastahan jätin hyvästit siskolle ja näin hostit ekaa kertaa. en oo varmaan kertonut sitä kun annoin hosteille mun tuliaiset? en ymmärrä miten tää on ees mahdollista, mutta mun hostperhe luuli että salmiakki on tehty (maa)öljystä :-D sen jälkeen kun hostperhe oli valinnut minut ne oli ottanut vähän selvää suomalaisesta kulttuurista ja törmännyt jossain nettifoorumilla puheisiin salmiakista "mustana kultana" ihan niinkun joskus öljystäkin puhutaan... tosta on jo kaks viikkoa ja mua naurattaa vieläkin. miten kukaan voi luulla että suomalaiset syö öljyä herkkuna?

kahden viikon kiitolentoon on voinut vaikuttaa myös se, että kokoajan on tekemistä, uusia ihmisiä ja asioita ja niin paljon ihmeteltävää. eka orientaatio meni hyvin vaikka ei meitä isoa porukkaa ollut paikalla, mun lisäks siel oli vaan kolme vaihtaria: ruotsalainen poika, etelä-afrikkalainen tyttö ja portugalilainen poika. ne oli kaikki tosi kivoja mutta itse orientaatio oli ihan tylsä :-D kerrattiin säännöt taas ja puhuttiin vaihtovuoden tapahtumista taas. kotimatkalla sovittiin aluevalvojan kanssa "treffit" viikonlopulle ennen kun lähdetään taas new yorkiin, meen varmaan niille uimaan.

ja uimista täällä on kyllä saanutkin harrastaa, ilmat on olleet niin kuumat lämpimät että ollaan käyty marleyn kanssa lähes joka päivä jossain polskimassa. meillä ei oo omaa uima-allasta, eikä täällä niitä niin hirveästi muillakaan ole mitä voisi luulla. marleyn kaverin, clairen, perheellä on onneks allas ja me ollaan päästy uiskentelemaan sinne. mun, marleyn ja clairen lisäks siellä on yleensä clairen veli kavereineen, joten oon päässyt jo vähän tutustumaan paikalliseen nuorisoon :-D

kun uimiselta ehdittiin, käytiin hostien kanssa ikeassa. lähin ikea on connecticutin puolella, noin tunnin ajomatkan päässä sijaitsevassa new havenin satamakaupungissa. toi oli mun elämäni ensimmäinen reissu ikeaan, joten söin myös mun elämäni ensimmäiset ikea lihapullat! viimeisiin viikkoihin on kyllä mahtunut mahdottomasti ekoja kertoja...

kuten sanoin, ikeasta hommattiin sisustustavaraa jolla saataisiin mun huoneesta enemmän mun näköinen. tän lisäks ostettiin vähän käytännön tavaroita, eli parit pussilakanat, kasa pyyhkeitä ja niin edelleen. tosi kiva et sain ihan omat pussikset ja pyyhkeet ettei tarvi koko vuotta käyttää mitään vieraspyyhkeitä. lisäks kaipailin jotain rutistettavaa pitkiks yksinäisiks illoiks, joten new havenin jostain marketista matkaan tarttui ihanan pehmoinen yksisarvinen. nimiehdotuksia otetaan vastaan!

tässä taas yksi elämäni ensimmäinen kerta, nimittäin ekaa taco bell-ruokaa! taco bell oli ihan kiva, tykkäsin ainakin enemmän kun mäkkäristä ja hesestä. hostit jaksaa ihmetellä sitä kun meillä on suomessa vaan kaks hampurilaisketjua ja sit subway siihen päälle :-D täällä on joka kadunkulmassa pikaruokaravintoloita ja niitä kyllä tunnutaan hyödyntävän melko usein... näissä parissa viikossa en oo vielä kerinnyt kyllästymään (koska paikkoja on tosiaan niin monta erilaista), mutta kyllä mulla on jo ikävä makaroonilaatikkoo ja lihapullia ja perunamuussia. onneks ikean lihapullat oli melkein kun kotiruokaa...

tässä oli viime päivien tekemiset ja seuraavan viikon ohjelmistokin on jo aika hyvin tiedossa. tänään meen aluevalvojan poolille, huomenna lähdetään new yorkiin ja maanantaina alkaa US open. torstaina minä ja hostmom ajetaan aamulla longmeadowiin, koska mulla on orientaatiopäivä koulussa ja teen samalla lopulliset kurssivalinnat. torstai-illaksi ajetaan takaisin new yorkiin, jossa ollaan maanantaihin asti. maanantaina on labor day (joku juhlapäivä, en tiedä mitä siinä juhlitaan) ja me mennään syömään hostmomin siskolle ja sit tiistaina alkaakin jo koulu. alle kaks viikkoa enää lomaa jäljellä.. mutta nyt ei oo aika murhetia loman loppumista, mun pitää mennä aamupalalle. heippa ja hyvää viikonloppua kaikille!

sen takia sinä olit tänään aamulla kuin kissa pistoksissa, sinä olet saavuttanut uuden virstanpylvään elämässäsi

ihanaa kirjoittaa pitkästä aikaa ääkkösillä :-D käytiin tosiaan hostdadin kanssa hoitamassa netti- ja puhelinasiat kuntoon, joten nyt sopii facebookkailla ja whatsappailla mielinmäärin! käviks teillekin muuten niin, että edellisen postauksen lukemisen jälkeen ajattelitte vähän aikaa ilman äätä ja öötä?

ensimmäinen vähän isompi ikävä iski tänään ja vielä ihan tyhmän jutun takia. aamulla kun heräsin niin puhelin kertoi ruotsin jalkapallomaajoukkueen voittaneen norjan 4-2 ja kapteeni ibrahimovic oli tehnyt hattutempun. ekana harmitti se, etten nähnyt matsia, mutta sitten mietin kuinka isi kattoo peliä yksin kotona ja itkuhan siinä tuli. se meni onneks nopeesti ohi ja loppupäivän oonkin ollut ihan ilosella tuulella. muutenkin oon ikävöinyt vähemmän mitä kuvittelin, mutta voihan se johtua siitäkin etten oo vielä oikein sisäistänyt sitä et täällä tuun oikeesti viettämään seuraavan vuoden. aivot luulee et oon vaan lomamatkalla ja karu totuus valkenee jälkeen päin...

lentokoneessa ja vähän erilainen "päiväkirja" läksärilahjana katrilta

täältä suuresta ja katusta maailmasta ei ole mitään uutta kerrottavaa. tään varsinaisen mullistavaa ei oo tapahtunut, mutta onhan täällä kaikki niin erilaista ja ihmeellistä että ei tähän oo vieläkään tottunut. välillä mua puuduttaa kun ei tunne täältä vielä ketään ja kokoajan on vaan tekemisissä hostien kanssa. longmeadow on just nyt ihan kuollut kaupunki, koska täällä on kesäloma kiireisimmillään ja kaikki on kesälomareissuillaan pitkin maailmaa. siks en tunnekkaan täältä vielä oikeastaan ketään, marleyn tennisvalkun oon tavannu ja siinä se melkein onkin :-D tämä asia korjaantuu viimeistään ensi sunnuntaina kun mulla on ensimmäinen oriantaatio. se on vaan semmonen iltapäivän kestävä tilaisuus johon meen mun aluevalvojan kyydissä. ihan kiva päästä tutustumaan aluevalvojaankin vähän paremmin.

new york, new york

niinkun mun huoneesta varmaan näkee, ikean reissu on vielä eteenpäin (vaikka siniset hapsutyynyt on just sitä mun tyyliä.. or not), mutta ei mun huone kyllä ihan noin laitosmaiselta enään näytä. muutaman valokuvan oon laittanut esille ja muutenkin huoneessa näkyy elämisen merkkejä :-D toi toinen kuva on napattu mun ja marleyn iltalenkiltä, jollon käytiin kiertämässä meidän kuolun "kampuksella", kaupungin keskustassa ja meidän naapuruston alueella. kyselin marleyltä ketä missäkin asuu ja meidän lähistöllä asuu tosipaljon meidän ikäsiä ja meidän high schoolia käyviä. alkaispa koulu jo niin pääsisin tutustumaan niihin kaikkiin!

mun huone ja marleyn tenniskentät

palailen blogin puolelle taas kun tulee jotain uutta kerrottavaa. siihen saakka, moikka ja nauttikaa sateistanne! tänne on luvattu ens viikolla 90°F eli yli 30 celsiusastetta.

isi olen täällä maailman toisella puolen

taalla ma nyt oon, mun amerikan kodissa! vaikka ei taa viela tunnu kylla yhtaan kodilta. oon tanaan siis ensimmaista paivaa taalla mun varsinaisessa kodissa ja tata ennen oltiin siella meidan new yorkin kampassa. oikeastaan voisin kertoa koko jutun ihan alusta asti :-D

eli lahdettiin suomesta helsinki-vantaan lentokentalta isommalla porukalla kohti new yorkia. meita lentokentalle oli isin lisaks viemassa arsenal-manchester city peliin matkalla olleet rami ja vale. isin hyvasteleminen oli maailman kauheinta ja tuntu etta matka turvatarkastukseen ja sen lapi oli maailman pisin. viela turvatarkastuksen jalkeen piti kaantya kattomaan isia viela viimeisen kerran. sen jalkeen vahan helpotti, koska oltiin siskon kanssa ekaa kertaa ikina lentokentalla niin siina riitti ihmettelemista meille :-D eka kertalaisena lentokone tuntui ihan kamalalta. ne epamaaraiset aanet ja tarinat nousun aikana ja se ihmeellinen paineen tunne kun lentokone nousee. musta ei tullut mitaan suurta lentomatkailun ystvavaa, mutta onneks nousut ja laskut meni kuitenkin hyvin ja paastiin onnellisesti perille.

JFK:n lentokentalle laskeutumisen jalkeen mulla oli edessani taas uusi koettelemus: siskon hyvasteleminen. sisko jatkoi new yorkista matkaansa viela lentamalla eteenpain. molempia itketti, mutta ihmeen hyvin me siita selvittiin. tan jalkeen multa on katkennut filmi hetkeksi, kai se oli niin traumaattista jaada yksin :-D kuitenkin yks jarjeston tyontekija lahti mun kanssa etsimaan mun hostperhetta ja ei niita niiden illa-kyltteja voinut olla nakematta. ne oli sii kaikki kolme mua vastassa. ekat hetket hostien kanssa oli aika hiljaisia, en oikeen tiennyt mita ois pitanyt sanoa. ajatukset tuntui muutenkin olevan viela suomessa.

matka lentokentalta naiden kakkoskamppaan manhattanille (ei sentaan mihinkaan upper east sidelle tai times squarelle) kesti aika pitkaan. en nyt ihan sekuntikellon kanssa ottanut aikaa, mutta kylla se kaikkien ruuhkien takia veny varmaan tuntiin, mika sopi kylla mulle. matkan aikana oli niin paljon ihmeteltavaa ja hostit kerto kokoajan jotain knoppitietoa tietyista taloista ja rakennuksista ettei kerinnyt tulla tylsaa. sit kun paastiin perille niin hostit esitteli mulle niiden kampan. kakkoskampassa mulla ei oo omaa huonetta vaan nukun hostmomin tyohuoneessa jossa on pieni sanky. tan jalkeen hostit kysy haluanko lahtea syomaan vai haetaanko ruokaa kotiin. mua ei vasyttanyt, mutta jotenkin monen tunnin matkustamisen jalkeen ei tuntunut silta etta haluais lahtee ulos syomaan :-D niinpa hostdad haki meille kiinalaisesta ruokaa ja me syotiin ne samalla kun puhuttiin niita naita.

ruuan jalkeen hostmom ehdotti etta mennaan ostamaan mulle vahan perustavaroita (hammasharja, pyjama jne.) tanne new yorkin kotiin ettei mun aina tarvi massachusettsista asti raahata niita mukanani. niinpa mina, hostsisko ja hostmom lahdettiin laheiselle mallille, joka sattui olemaan manhattan mall :-D sinne kavelee tuolta asunnolta viidessa minuutissa! kauaa me mina en jaksanut kierrella ja heti kun oltiin saatu ne tarkeimmat asiat ostettua niin lahdettiin takaisin kampille ja painuin pehkuihin. ja kyllahan sita tuli sitten kevyesti 14 tuntia nukuttuakin! tan jalkeen ei kylla oo mitkaan aikaerot vaivannu. perjantaina me lahdettiin aamupalan jalkeen new yorkista kotikotiin, eli massachusettsiin. pitkaan mun ei kuitenkaan tarvi olla pois new yorkista, koska parin viikon paasta alkaa joku iso tenniturnaus johon tulee kaikki maailman parhaat tennispelaajat! hostit on hankkinut mullekin liput sinne. marley, mun hostsisko, harrastaa tennista ihan tosissaan niin siks tennis on koko naiden perheelle tosi iso juttu.

longmeadow, mun nykyinen kotikaupunkini, heratti mussa ristiriitaisia tunnelmia. olin jo hetkessa tottunut new yorkiin ja isoihin rakennuksiin ja siihen verrattuna longmeadow on tosi pieni. mut naa talot taalla on tosi isoja ja hienoa ja koko paikan tunnelma on tosi idyllinen. koko kaupunki on kun jostain lehdesta, taalla on niin siistia ja kaikki on tiptop. taalla kotikotona mulla on totta kai oma huone ja aika mahtava huone onkin! ei mikaan vallan iso, mutta vasta rempattu ja hostdadin sanoin "skandinaaviseksi suunniteltu"! oman huoneen lisaks mulla on oma vaatehuone ja oma vessa. mutta kuten jo aiemmin sanoin niin ei taa tunnu viela omalta eika kodilta. jos tyynyn paalla olis ollut suklaata kun tulin niin taa paikka olis varmaan mennyt ihan hotellista. onneks hostmom lupas etta me kaydaan joku paiva ikeassa, niin saan ostettua jotain pienta joka tekee sit huoneesta enemman mun nakosen.

viela pitais hommata mulle puhelinliittyma ja joku valine etta naiden nettiyhteys toimii mun kannettavallakin, niin sitten olis akuuteimmat asiat hoidettu. oon lisaks tehny jo tarkeimman, eli tayttanyt hakemuslomakkeen koulun fudisjoukkueeseen! ja kyllahan siella koulun kansliassa pitkaa kayda hoitamassa kaytannon asioita (esim. lukujarjestysta) kunhan ne palais lomalta kotiin. taalla koulut alkaa vasta labor dayn jalkeen, eli mulla on tassa viela kesalomaa tovi jaljella. ja ihan kesa taalla viela onkin, aurinko paistaa ja helletta piisaa! taidankin lahtea katsomaan jos loytaisin jostain pallon niin voisin menna pihalle nauttimaan ihanasta kelista.

i know i think i'm ready, i think i know i'm ready

läksiäiset on nyt itketty juhlittu, kiitos kaikille ihanille jotka tuli viettämään viimeistä suomiviikonloppua meidän kanssa. vaikka en kaikkien vieraiden kanssa ihan maailman läheisin olekkaan, niin tiiän et jossain kohti vaihtarivuotta tuun ajattelemaan jokaista teistä♥ ehkä sillon kun mulle iskee hirveä suomi-ikävä tai ehkä joku mun high schoolista on ihan niinkun yks teistä. vaikka välissä on kilometrejä ja valtameri, niin en ikinä unohda läksiäisiä ja niiden itkuja ja nauruja. varsinaisten läksiäispartyjen jälkeen ali jäi meille vielä yöks ja me vietettiin kunnon tyttöjen viikonloppu alin ja iisan kanssa. meidät tunnetaan täällä kunnon kolmen koplana ja ollaan pidetty toistemme puolia ihan natiaisista saakka. mulle alin "hylkääminen" vuodeksi on ihan yhtä kauheeta kun iisankin hylkääminen, ali on mulle kuin sisko.

läksiäisten ja varsinaisen lähdön välille jää yks erittäin ikävä juttu: pakkaaminen. teen tässä parhaillaan koepakkausta ja kirjotan samalla mitä sinne matkalaukkuun tulee oikein tungettua. sieltä voi sitten muut lähtöä tekevät tai omaa lähtöään muistelevat kertoo jipot, niksit ja must have-jutut! vaikka ette te mun lukijakuntani kauheen aktiivisia kommentoijia ole... :-D selostuksen lomaan tungen ah niin originellejä before i die-kuvia, jotka ei sovi yhtään mun blogin ulkoasuun. kuvat oon valinnut sen mukaan, mitä haluaisin nimenomaan vaihtovuoden aikana päästä kokemaan.

mun mentaliteettina pakkaamisessa on viedä mukana mahdollisimman vähän mahdollisimman muuntautumiskykyisiä vaatteita. esimerkiks valkoinen t-paita ja farkut on mitä simppelein asu, mutta heti kun siihen päälle heittää vähän asusteita, vaikka farkkupaidan ja pipon niin asusta tulee ihan erilainen. paikan päältä voin sitten ostaa niitä spesiaalimpia ja huomiota herättävämpiä vaatteita. pakatessa käytän apunani isoja minigrip-pusseja, joista saa kätevästi puristettua ylimääräsen ilman pois ja näin tavarat menee paljon pienempään tilaan.

                  

paidat. kolme tavallista toppia ginan toppia, kaks muuta toppia, kaks vähän juhlavampaa toppia, kaks bandeau-toppia. kolme tavallista t-paitaa, illaramendin paita, yks tavallinen pitkähihainen t-paita, yks farkkupaita, yks huppari.

                  

housut. kahdet farkut, kahdet farkkushortsit, yhdet kangasshortsit, yhdet pitkät hosut (vähän niinkun farkut mutta ei mitään farkkukangasta kuitenkaan), kahdet treenishortsit, lökärit.

muut vaatteet. talvitakki, viis pipoa, kaks huivia. kahdet bikinit, pyjama, pari paria sukkia, muutamat alusvaatteet. kahdet converset, yhdet nappikset. lisäks korviksia ja vähän muita koruja. yksi laukku ja kaksi kangaskassia.

                  

hygienia ja kauneudenhoito. shampoo ja hoitoaine (erittäin hienoa suomalaista jota ei maailmalta saa), kasvovoidenäytteitä, kolme hajuvettä, kampa, hiusharja. ne meikit joita on vielä reilusti jäljellä (mitään pullonpohjia en viitsi mukanani kantaa), silmämeikin puhdistuspyyhkeet.

                  

muut. tuliaiset (fazerin punanen, fazer vadelma-karpalo, halvan salmiakki-aski, sisu-aski, sisu horna-pussi, eucalyptus-aski, jenkki-purkkapussi, ruisleipää, suomalaisen paahtamon kahvia, kaks marimekon patalappua, kaks iittalan kivi-tuikkua), kaikki laturit ja tekniset vempeleet, ehkä tietokone.

                  

käsimatkatavarat. passi, matkaliput, muut tärkeät paperit, puhelin, ipod. muutama pokkari "selviytymispakkaus" siltä varalta jos laukku eksyy, eli alusvaatteet, puhdas paita ja hammasharja.

mitä mä unohdin? :-D rohkeesti vaan suuta auki ja neuvomaan, en syö tai suutu. ja muutenkin saa kommentoida oonko mielestänne ottanut liikaa tai liian vähä jotain.

ku mä haluun vaan valvoo aina aamunkoittoon asti tanssia sun kaa

elokuu ja päivät lähtö on ihan kahden käden sormilla laskettavissa! tuntuu että vastahan ne kuukaudetkaan ei ollut yhden käden sormilla laskettavissa ja nyt ollaankin jo tässä. myönnän että pelottaa ja jännittää ihan sikana. onneks viime aikoina on riittänyt puuhaa niin paljon ettei oo kerrennyt miettimään elämää kahta tuntia pidemmälle.

oon ollut koko kesän töissä ja tänään on itseasiassa mun ensimmäinen virallinen lomapäivä. on mulla toki ollut vapaapäiviä alkukesästä kun ei ollut mitään myytävää eikä poimittavaa, sekä sillon kun on ollut niin huono sää ettei vaan oo voinut tehdä töitä. tässä hetki sitten kun säätiedoitteessa oli luvattu koiran ilmaa koko viikoksi kysyin pomolta onko ok jos lähden käymään helsingissä ja olihan se!  niinpä lähdin yksi sateinen päivä helsinkiin, jossa vietin neljä kokonaista kivaa päivää jasperin (ja välillä maisankin) kanssa. käytiin suomenlinnassa ja siellä oli niin kylmä. en ymmärrä kun te etelän vetelät sanotte aina että pohjoisessa on kylmä :-D suomenlinna on kai eteläisin paikka jossa oon käynyt eikä mua oo ikinä viluttanut missään niinkun siellä. vaihtariasioita ei päässyt ihan pakoon helsingissäkään. ensin kävin vaihtamassa dollareita meille molemmille ja sen jälkeen eksyttiin muutaman mutkan kautta yhden jasperin brasiliasta palaavan kaverin tervetulo-bileisiin.

noi brassibileet ei olleet kyl tän kesän juhlista. niiden lisäks lisäks on ollut kaikkea mahdollista kissanristiäisiä, kavereiden 18-vee synttäreihin, läksiäisiin ja jalkapallomatseihin (jotka on aina yhtä juhlaa). noilla kissanristiäisillä tarkoitin ihan kirjaimellisesti kissanristiäisiä. muistatte varmaan viime postauksessa kun kerroin että jossain kummallisessa mielenhäiriössä menin ja ostin itselleni persikan väriset velourhousut? no tästä muutama päivä eteenpäin niin meidän isille iski samanlainen kohtaus, tosin se oli hommannut itselleen kissanpennun :-D niinpä isi, sisko ja minä, siskon ja mun kummityttö saima sekä isin paras kaveri/meidän varaisi/saiman isi vale pidettiin sille kissalle ristiäiset ja kissa sai nimekseensä edison. harmi et edison on vähän ujon sorttinen eikä siitä varmana kouliudu sellaista seurakissaa isille mitä se oli ajatellut. se lähinnä nököttää sohvan alla ja välillä kirmaisee sieltä ruokakupille :-D

uniikki kakkuideamme!

             

isi päätti yks ilta et nyt tehdään jotain hyvää ruokaa, minä ja iisa leivottiin ja pyydettiin tärkeimmät sukulaiset (joista isin lisäks kukaan ei oo kyllä meille oikeasti sukua) meille syömään. ne oli vähän niinkun ylläriläksijäiset vahuksille :-D saatiin sinä päivänä isiltä meidän läksijäislahjat, eli noi kalevalan sydänsormukset. sit muutamaa päivää myöhemmin saatiin läksijäislahjat valelta ja ramilta ja kai siinä oli paula, anne ja saimakin mukana. minä sain illarramendin pelipaidan (tajusitte varmaan miks) ja sisko varanen pelipaidan, koska sisko on meistä se kakkonen ja varanen pelinumero on siis kakkonen. sit katri oli vielä ostanut ihanat kehykset ja kehystänyt meille yhden tosi tärkeän valokuvan. tiedän jo et se kuva menee jonnekin näkyvälle paikalle mun tulevassa huoneessa hostperheen luona!

iltasatu ja iltapala

              

hostperheeseen en oo hirveästi pitänyt yhteyttä, muutaman kerran ollaan pikaisesti chattailtu. näillä näkymin mun hostperhe on new yorkissa kun tuun, joten ne tulee varmaan hakemaan mut joko lentokentältä tai sit hotellilta. hostperheen tuliaiset on ihan vaiheessa vielä, koska en halua viedä mitään krääsää vaan jotain oikeasti hyödyllistä. ruisleivän, salmiakin ja suklaan lisäks oon ajatellut ainakin jotain suomalaista erikoiskahvia, mutta näiden lisäks haluaisin viedä jotain pysyvämpääkin. oon ajatellut marimekon/finlaysonin/luhdan käsipyyhkeitä ja ehkä ehkä jotain iittalan lasia, vaikka pari niitä kivi-tuikkuja. viimehetken vinkkejä otetaan vastaan, kunhan ideat ei sisällä mitään angry birdsia tai muumia. en vaan tiedä missä välissä ennätän kaikki nää tuliaiset hommaamaan, koska huomenna on meidän megamahtavat läksiäiset johon tulee koko pitäjä (alaikäset tuo sit omat mehukattinsa!) ja niistä toipumiseen menee ainakin päivä :-D sit pitäis pyykätä ja pakata ja purkkaa pakkaukset ja pakata uudestaan ja panikoida ja apua. voi olla ettette kuule musta enää mitään, vaihto-oppilaan elämä on niin stressaavaa että lähtö on aina lähellä. olipas muuten kaksimielinen ja tilanteeseen sopiva vitsi :-D

fuckin' perfect to me

nyt on tapahtunut jotain ennenkuulumatonta. ostin cubuksesta persikan väriset velourhousut. jep, näyttää kirjoitettuna yhtä kamalalta kuin kuulostaakin. pitää kuitenkin omaan pussin sen verran pelata, että ei ne nyt ihan kamalalta päällä näytä vaikka en tiedä näyttääkö kukaan velourissa hyvältä :-D no varmaan moni nyt siellä mietiskelee että miks oon ylipäätään ostanut sellaset? EN TIEDÄ. oltiin iisan kanssa kaupoilla ja iisan on jo pitkään puhunut et hän haluaa lentokoneeseen semmoset cubuksen velourhousut. no ennen kuin huomasinkaan olin itekin niiden housujen kanssa sovituskopissa ja sovittaessa niitä nousin johonkin housujen seittemänteen taivaaseen :-D sen jälkeen astelin jossain euforisessa tilassa kassalle ja ennenkun tajusin mitään olin ostanut ne housut. värivalintaa en kyllä osaa selittää, pastellisävyt on jotain niin ei-mua. mun vaatekaappi on täynnä murrettuja ja "synkkiä" (tummanpunainen, tummansininen, tummanvihreä) värejä, joten noi persikan väriset pöksyt kyllä erottuu. ei varmaan edukseen, mutta erottuu kumminkin. voi kyllä olla että sisko saa yksinään pistää ne housut lentokoneeseen...

en muista kerroinko et viisumi tuli! itseasiassa jo aikoja sitten, varmaan reilu viikko haastattelun jälkeen. olin ihan pettynyt viisumiin, luulin että se on joku hieno kunniakirjan tai todistuksen näkönen lappu jonka vois laittaa vaikka kehyksiin seinälle :-D ja pyh mitä vielä, se olikin vaan semmonen passiin laitettu lätkä. joka tapauksessa jee viisumiasiat on nyt hoidossa!

lähdön lähentyessä vaihtariasiat on kokoajan vaan enemmän ja enemmän mielessä. pakkaaminen on yks ongelmatekijä. mulla on ihana, mutta aika tilasyöppö talvitakki enkä tiedä pitäiskö se väkivalloin ahdata laukkuun vai jättää kotiin. tuntuu tuhlaukselta jättää tuommoinen ihanuus vuodeks kokonaan käyttämättä. toinen pulma on shampoo ja hoitoaine. oon koko pienen ikäni käyttänyt erittäin hienoa suomalaista enkä oo ikinä milloinkaan koskaan pessyt hiuksiani millään muulla shampoolla. ikinä. nimensä perusteella tuote tosiaan on suomalainen eikä sitä maailmalta saa joten se pitäis raahata kotoa maailmalle. vaihtarifoorumilla isommat lapset käski jättämään sekä takin että shampoot suomeen koska vaihtoon lähdetään kokeilemaan uutta (ja suomalaista shampoota käyttäessäsi vaihtovuotesi ei tule olemaan täydellinen!!!!!!!). silti epäilyttää kumpikin. oon vähän ronkeli vaatteiden suhteen ja toi takki on fuckin' perfect to me. sit toi shampoo on kuin puhdasta kultaa, se ei sisällä mitään myrkkyjä tai silikoneja ja se tekee mun hiuksista ihanat...... niin naurettavan pieni juttu, mut saan tästä ihan kunnon ongelman kasaan :-D mitä te tekisitte?

koko postaus on pelkkää höttöstä sanaparinaa eikä edes yhtään kuvaa! olenpas huono bloggari :-(

on niitä jotka jäävät ja toisia jotka lähtevät, niin on ollut aina

sain perhetiedot viime viikolla ja ne tuli ehkä pahimpaan tai parhaimpaan mahdolliseen aikaan. en osaa päättää. juhannuksen jälkeen on kokoajan tuntunut siltä, että ei en mä haluu lähteekkään. totta kai olin onnellinen ja iloinen kun tiedot vihdoin tuli, mutta samalla se teki tästä kaikesta entistä todellisempaa ja vaikeampaa. enää reilu kuukausi ja sitten on lähdön hetki, mun pitäis oikeasti jättää tää elämä täällä tutussa ja turvallisessa suomessa ja nousta koneeseen. miten muka? tässä on kuitenkin nyt teille infoa mun tulevasta vuodesta:

hostperhe
mun host perheeseen kuuluu hostvanhemmat ja hostsisko. neil, mun hostisä, työskentelee bostonissa jossain yliopistolla eikä sen takia oo välttämättä aina kotona. mun hostperhe on aikaisemmin asunut new yorkissa, mutta neilin työn takia ne muutti lähemmäs bostonia. tän takia martha, mun hostäiti, ei käy tällä hetkellä töissä. martha omistaa jau jonkun liikkeen new yorkissa, mut en tajunnut tätä kuvioo ihan kokonaan :-D hostvanhempien lisäks mulla on viel 15-vuotias hostsisko marley (oikeesti sen nimi on marlene mut kaikki kuulemma sanoo sitä marleyks), jonka kanssa meen samaan kouluun.

hostdadilla on työnsä takia joku pienehkö asunto bostonissa, eli pääsen viettämään sielläkin jonkun verran aikaa. tän lisäks mun hostperheellä on asunto myös new yorkissa, ei paha :-D matka mun tulevasta kotikaupungista bostoniin on reilun tunnin, eikä new yorkiinkaa oo (siis itse siihen kaupunkiin, ei pelkästään osavaltioon) kun vaan hiukan yli kaks tuntia!

kaupunki
kaupunki, jossa mä tulen suurimman osan ensi vuodestani viettämään on nimeltään longmeadow. paikkakunnalla on asukkaita n. 15 000, eli ei mikään järin suuri kaupunki. onneks siinä ihan lähellä on 150 000 asukkaan springfield.

oon googletellut tietoa longmeadowista ja nettitietojen perusteella siellä virtaa rahaa kun roskaa. koko kapungissa ei oo yhtään semmosta "huonompaa" asuinaluetta, koska se huonompi asuinalue erotettiin longmeadowin kaupungista :-D longmeadow on muutenkin yks osavaltion ja koko yhydsvaltojen rikkaimmista paikkakunnista. high schoolin pihassa on parkissa toinen toistaan hienompia ja uudempia mersuja ja audeja. toivottavasti ihmiset siellä ei oo kuitenkaan mitään snobeja!

mutta onneks mun tuleva koulu ei oo mikään huono. se on oppimustuloksiltaan yks yhdysvaltojen parhaista julkisista kouluista. koulun arvosanat SAT-kokeissa on selvästi keskiarvoa korkeammat ja melkein kaikki koulun oppilaat jatkaa opintojaan collegeen. arvatkaa oonko paineissa? :-D koulu on niin hyvämaineinen, että ihmiset muuttaa longmeadowiin pelkästään loistavan high schoolin takia. opetuksen lisäks koululla on tosi hyvät tarjonnat musiikin ja urheilun suhteen. koulun oppilaista 85% kuuluu johonkin urheilujoukkueeseen tai -ryhmään. varmaan ihan kivaa kilpailua parhaista paikoista...

osavaltio
kuten jo tosta boston-kommentista voi päätellä, mun tuleva osavaltio tulee siis olemaan massachusetts. massachusetts sijaitsee yhdysvaltain itärannikolla ja naapuriosavaltioita on pohjoisessa new hampshire ja vermont, lännessa new york, etelässä connecticut ja rhode island ja idässä atlantin valtameri. koko osavaltiossa on n. 6,5 miljoonaa asukasta, joista suurinosa asuu osavaltion itäosissa, bostonin liepeillä.

massachusetts ei oo osavaltiona niin tunnettu kuin monet muut, mutta silti sieltä tulee paljon meille kaikille tuttuja asioita. esimerkiks maailman arvostetuimpiin korkeakouluihin kuulivat harvardin yliopisto ja MIT tulee täältä, samoin kennedyjen-politiikko suku. massachusettsista on kotoisin myös monet näyttelijät, mm. matt damon, ben affleck ja matt le blanc eli frendien joey. lisäks osavaltiosta tulee monta urheiluseuraa, tunnetuimpana varmaan baseballjoukkue boston red sox ja jääkiekkojoukkue boston bruins.

muistan kun moikkasit mua, vaikken ees tuntenut sua

kaikkien jenkkeihin lähtevien vaihto-oppilaiden (ja varmaan muidenkin maassa pidempään vierailevien) on henkilökohtaisesti käytävä USA:n konsulaatissa helsingissä haastattelussa viisumia varten. en tiedä mikä ton haastattelun perimmäinen tarkoitus on, koska siellä ei oo mitään FBI-tason ristikuulustelua vaan ihan hyvänpäiväsitä jutustelua vaan virkamiesten kanssa. me tehtiin siskon kanssa muutaman päivän viisuminmetsästysreissu juhannusviikolla.

lähdettiin aamuaikaisella junalla helsinkiin, ja rautatieasemalle meitä oli tullut vastaan ihanainen maisa. käytiin eka heittämässä meidän matkatavarat maisalle, jonka jälkeen lähdettiin maisan toivomuksesta lintsille. ei me iisan kanssa olla niin turisteja että heti kaupunkiin päästyä olis mentävä lintsille :-D maisalla oli ihan hirvee kasa niitä kertakäyttölippuja lintsille, joten lähdettiin tuhlaamaan niitä kolmisin. mun oli heti päästävä vuoristorataan! vuoristorata on paras laite, voisin istua siinä vaikka koko päivän! eikä niillä kivannäkösillä jarrumiehillä oo mitään tekemistä tän asian kanssa. vuoristoradan jälkeen kierrettiin kaikki muut pakolliset härvelit: vekkula, rinkeli, ukko, hurjakuru, raketti ja mitä näitä nyt onkaan. saatiin kuitenkin aika nopeesti tarpeeksemme kaikesta kieppumisesta ja etenkin jonottamisesta, joten jatkettiin matkaamme lintsiltä eteenpäin. me oltiin varustauduttu uintireissua varten, mutta sää oli niin kehno ettei tarettu rannalle. mentiin sitten mun ja iisan toivomuksesta leffaan, koska meille pikkukylän kasvateille se on ihan luksusta. ei meillä oo mitään elokuvateattereita kotopuolessa. käytiin katsomassa paljon puhuttu the great gatsby ja oli kyllä aika great. pakko varmaan hommata se kirja jostain.

            

sit seuraavana aamuna herättin aikaisin, kerättiin kimpsut ja kampsut kasaan ja lähdettiin maisalta. meillä oli siis aamupäivästä ne viisumihaastattelut, mutta ajateltiin että meidän paikallisbussituntemuksella on parempi lähteä aikaisin kun liian myöhään, varsinkin kun arabianranta ja kaivopuisto ei oo ihan viereikkäin. mitä pidempi matka sitä enemmän aikaa eksyä :-D päästiin kuitenkin ajoissa perille kaivopuistoon, jossa se konsulaatti siis on. oikea konsulaatti kuulemma jossain remontissa, joten tää tilapäinen konsulaatti on yhden ihan tavallisessa kerrostalokämpässä. ne tekee sinne oikeeseen konsulaattiin vissiin aika massiivista remonttia, koska niin kuana ku minä oon vaihtariblogeja lukenut niin aina kaikki puhuu tästä remontista ja tilapäisestä konsulaatista. mutta joka tapauksessa, ekana käveltiin metallinpaljastimista (eli hoi vaan kaikki tulevat viisuminmetsästäjät, ei kannata pukeutua mihinkään telaketjuihin ja platinaan) ja sitten tutkittiin laukku. laukkua ja puhelinta ei saanut viedä turvatarkastusta pidemmälle, sinne haastatteluun ei saa ottaa mukaan muuta kun ne kotona täytetyt lomakkeet. eli siellä ei voi yrittää lahjontaa niinkun isi sano :-D sit turvatarkastuksen jälkeen kaikki liput ja laput jätettiin tiskille semmoselle tiskille, jonka jälkeen multa napattiin sormenjäljet. itse haastattelu oli ihan piece of cake jos asian voi näin amerikkalaisittain ilmaista. multa kysyttiin vaan pari pikaista kysymystä (onko sulla jo hostperhettä, ketäs sua jää tänne suomeen kaipaamaan, oonko ennen ollut jenkeissä ja jännittääkö jo?) ja sitten sanottiinkin jo kiitosta ja heiheitä. koko haastattelu oli ihan hetkessä ohi. voin sanoa että saa olla aika tampio jos ei onnistu viisuamia saamaan.

☑ rokotukset

☑ viisumi

☐ isäntäperhe

kun meidät molemmat oltiin haastateltu me suunnattiin siskon kanssa nokat keskustaan, paremmin sanottuna kamppiin. ensimmäisenä oli pakko suunnata bikbokiin koska ei olla kumpikaan ennen käyty siellä, se on taas näitä etelän ihmeitä :-D ja vaikka koko kamppi koluttiin niin mitään ei ostettu. molemmat ajateltiin kokoajan että noita samanlaisia vaatteita saa sit jenkeistä paljon halvemmalla. tukku rahaa menee pienempään tilaan matkalaukussa kun kasa vaatteita! sitten yritettiin päästä syömään, mutta me ei osattu päättää mitä ruokaa me halutaan. ei kumpikaan olla mitään pikaruuan ystäviä, eikä mikään pastaähkykään kiinnostanut eikä meillä ollut mitään käsitystä helsingin ravintolamaailmasta joten suunnattiin stockmannille syömään salaatteja. tän jälkeen iisa halus jatkaa shoppailua, joten erottiin omille teillemme. mää lähdin seikkailemaan helsinkiin (=mannerheimin tielle) ja päädyin iisan tappavan pitkän shoppailuinnon takia lopulta istuskelemaan eduskuntatalon paskasille rappusille. näytin varmaan ihan turistilta kun eräs jasperiks esittäytynyt nuori mies kysyi että oonko eksynyt. ja heti siihen perään ristikuulustelu siitä miks oon helsingissä, koska en kuulosta kuulemma yhtään helsinkiläiseltä (ihme kundi, en snaijannu mitä se oikee bamlas). sitten kun kerroin että oon lähdössä vaihto-oppilaaks niin heti sieltä tuli että en näytä yhtään vaihto-oppilaalta :-D vaikka alku oli vähän takkunen niin lopulta saatiin jasperin kanssa kuitenkin juttu ihan hyvin luistamaan ja se piti mulle seuraa siihen asti kunnes iisa tuli ("sun siskos näyttää kyl vähän vaihto-oppilaalta" "me ollaan identtiset"). jasper otti vielä asiakseen saattaa meidät rautatieasemalle, koska me landepaukut ei varmaan muistettais suojateitä ja liikennevaloja kun eihän siellä peltojen keskellä oo semmosia. mutta kiitos jasperin päästiin turun junaan kahtena kappaleena. heti junaan päästyä jouduin vauvailmiön uhriksi ja nukahdin. vähän ennen turkua havahduin kuitenkin saapuvaan tekstiviestiin ja kukas muukaan siellä oli kun jasper :-D whatsappailtiin sit loppujunamatkan.

turussa meitä tuli junalle vastaan rami ja anna, joiden kanssa lähdettiin viettämään aikaistettua saaristojuhannusta. seuraavana päivänä meidän seuraan liittyi isi, katri, vale ja paula ja vietettiin "lapseton" juhannus. uitiin, sanottiin, grillattiin, katsottiin jalkapalloa, oltiin ja nautittiin vaan hyvästä seurasta. oon viettänyt kaikki elämäni juhannukset tuolla, mutta ens juhannus tulee varmaan olemaan poikkeus. tänä juhannuksena otin ilon irti ens vuodenkin puolesta♥ tänään ajeltiin takas kotiin, itse asiassa menin heti suihkuun kun tultiin ja sen jälkeen aloin heti kirjottamaan tätä postausta. kohta kahden tunnin päästä alkaa nigeria-espanja, joten rami ja vale tulee meille kattoon matsia. palaillaan asiaan kun tulee jotain vaihtariasioita, moikka!

mun kommentteihin kirjoittamat vastaukset ei näy, osaako joku auttaa? ja iso pus niille jotka oli kommentoinut♥

tarkoitus on elää ja kerran kuolla

tää biisi soi tänään radiossa kun leikkasin nurmikkoa ja kuuntelin ekaa kertaa sanoja vähän paremmin. tuli heti jotenkin vaihtarifiilis.

           

okei, kuulin että ne sanat menee jotenkin kuka vie mut sen kun pitäköön ja siitä tuli heti semmonen mielikuva kun se oma isäntäperhe näkee mun hakemuksen ja on heti sitä mieltä että minut on saatava :-D no se ajatus vähän kusi sen jälkeen kun sain oikeat sanat tietooni (kuka riemun löytää sen pitäköön), mutta olihan siellä pari muutakin kohtaa jotka kuulosti vaihtareille sopivalta. uudestisyntynyt maisema, sinne mä pian astelen on ainakin ihan paikkaansa pitävä fraasi jota ei sen kummemmin tarvi varmaan kenellekkään avata. toinen vaikuttava sanoitus on tuol biisin loppupuolella, kohdasta jossa todetaan että minä toivon selkäni värinää, toivon rakkautta repiväää, minä toivon kaaosta, kapinaa, ensiaskelten vapinaa. toi vois periaatteessa olla mun kirjoittama. en ehkä kirjaimellisesti hae juuri mitään poikaystävä-rakkautta tai mitään teinikapinaa, mutta en mä halua et mun vaihtovuosi on ihan ruusuilla tanssittava läpihuutojuttu. en ehdoin tahdoin mitään ongelmia itselleni, mut en halua kulkea (sielläkään) mitään silotettua tietä. haluan että vaihtovuodenkin aikana mulla ylämäkiä, älämäkiä, iloja ja suruja.

muutenkin on ollut paljon vaihtariasiat viime aikoina mielessä. kesäloman alku on ollut aika jalkapalloillista aikaa, valhetelematta ollaan poikien kanssa oltu joka päivä potkimassa palloa pari tuntia kerrallaan ja viime viikonloppuna oltiin kokoonpanolla timi, ali, jake, lasse ja minä timin porukoiden mökillä viettämässä laatuaikaa, eli katsomassa jalkapalloa :-D kolmen matsin lomassa kerettiin vähän grillailla ja uidakin. ja eilen vietettiin taas laatuaikaa isin ja siskon kanssa kun katottiin valko-venäjän ja suomen välistä matsia. oon viime aikoina miettiny että pitäsiköhän mun valita sit vaihtarivuonna harrastukseks tuttu ja turvallinen jalkapallo vai jotain ihan uutta. tiedän, ihan tyhmää vielä edes miettiä mitään tämmöstä koska eihän mulla vielä ole edes koulua johon mennä, mutta silti mä pyörittelen huomaamattani tätä asiaa kokoajan mielessäni...

oon kuitenkin niin onnellisessa asemassa, että mulla on sisko jonka kanssa jakaa kaikki ilot, pelot, surut ja jännitykset. kuinkahan monta kertaa ollaan yöllä hipsitty herättämään toinen toisiamme jonkun tyhmän vaihtariasian takia? "kannattaakohan mun ottaa converseja ollenkaan mukaan kun ne syö niin ison tilan matkalaukusta?" isi välillä kysyy osataankohan me tehdä mitään ilman toisiamme :-D kyllähän se vähän hirvittää millasta se on kun se toinen ei ookkaan siinä kyljessä enään kiinni, mutta toisaalta kyllä sitä vapautta vähän odottaakin. eniten mä odotan siinä sitä kun koulussa pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin joille sää olet yksinäs ihan kokonainen. täällä tuntuu et mä olen aina vaan se toinen puolisko illasta ja iisasta enkä koskaan kellekkään pelkkä illa. menipäs tää nyt syvälliseks pohdinnaks :-D vielä vaihtariasioista sen verran et ylihuomenna käydään siskon kanssa hakemassa rokotuksia ja voin sanoa että ne on tähän mennessä mun vaihto-oppilasajan haastavin paikka. toivottakaa onnea!

kai mut on luotu lentämään ettei sulata tie näitä kenkiä

kuten sanottua, mulla ei vielä oo hostperhettä tai mitään osavaltiotietoja, joten tässä vaiheessa on hyvä tehdä spekulaatiopostaus siitä mihin haluais päästä. mulla on ensimmäisenä ajatuksena päästä mahdollisimman erilaiseen ympäristöön mihin mää oon kotona tottunut. ihan sama onko se joku paahtavan kuuma etelävaltio, jotain vuoristoseutua, suurkaupunki vai mitä. kunhan se on erilainen mihin oon suomessa tottunut. täällä suomessa me asutaan siis pienessä muutaman tuhannen asukkaan kylässä keskellä ei mitään, joten eiköhän siihen jotain vaihtelua saada ens vuonna.

ehkä kaikista osavaltioista eniten mua houkuttaa alaska, vaikka eihän siinä välttämättä mitään hirveää muutosta tapahtuisi. alaskassaha on paljon tosi pieniä kaupunkeja ja se on suurinpiirtein suomen leveyspiireillä, joten sää on paljon suomen kaltainen. mutta joku siinä alaskassa kiehtoo. ehkä kun se on niin erillään muusta ja se on vaihto-oppilaiden piirissäkin vielä aika koskematonta aluetta, olis hienoa olla "uranuurtajana" alaskassa. ja se jylhä luonto! vuoria, metsiä, järviä... toisaalta haluaisin asua jossain isolla maatilalla eläinten ja peltojen ympäröimänä, vaikka jossain montanassa tai iowassa. en oo mikään heppatyttö mut joku hevostila olis niin siisti paikka asua! tai joku karjatila oikeine cowboyneen kaikkineen.

            

ja jos jotain ihan erilaista mietitään niin nevada, new mexico, arizona tai joku muu kuuma, kuiva ja pölyinen paikka sopis mulle. nevadan las vegas tuntuu kiinnostavalta, mut ehkä kävisin siellä mielummin vaan lomalla kun asuisin koko vuoden. vaikka eihän se elämä las vegasissakaan yhtä rulettia oo, mut silti. noiden lisäks louisina olis ihana paikka asua, haluaisin kokea sen etelän tunnelman. siis kaikkihan varmaan osaa mielessään kuvitella millaista se etelän huolettomuus on, mutta mä haluaisin päästä sisälle siihen, päästä elämään sitä.

kaikki pikkukaupunkien asukkaat on varmaan unelmoinut siitä kun pääsis johonkin suurkaupunkiin asumaan, enkä mä siinä mielessä ole poikkeus. toiset on 12-vuotiaista asti varmoja siitä et los angeles on niiden kaupunki ja toiset haaveilee lontoosta, mutta mulla ei oo koskaan ollu mitään tiettyä kaupunkia mielessä. Mutta kerran tässä ollaan lähdössä maahan "jossa kaikki on niin suurta", niin olishan se siistiä päästä asumaan kaupunkiin jossa on enemmän asukkaita kuin suomessa.

loppuun pitäis varmaan kliseisesti todeta että "eihän sillä oo väliä mihin menee asumaan vaan sillä kenen luo<23<4354<333" mutta koska mää en oo ihan perinteinen vaihto-oppilas niin lällällää enpäs sano noin. mut sen voisin sanoa et enään kaksi koetta ja seuraavan kerran kun meen kouluun se onkin sit ihka aito high school!

i wonder why i wonder how

terve, mie oon illa ja oon lähdös vaihto-oppilaaksi amerikan mantereelle, tarkemmin sanottuna yhdysvaltoihin. jännittää ihan hirveesti, enkä oikein tiedä että onko se semmosta hyvää vai pahaa jännitystä. aina kun miettii sitä kun nousee siihen lentokoneeseen tai sitä kun se lentokone laskeutuu perille niin mahasta alkaa pistämään. tai kun miettii ettei nää omaa perhettään melkein vuoteen, niin itkuhan siinä tulee ihan pelkästä ajatuksesta. minä, mun sisko (joka on myöskin lähdössä vaihtoon) ja isi ollaan tähän mennessä aina oltu yhdessä, aina. me ollaan semmonen tarjous että kolme yhden hinnalla, jos haluaa yhden niin on otettava kaikki. isi ja sisko on mun elämän tukipylväät, ihmiset joihin mää voin aina luottaa ja joihin voi tukeutua tilanteessa kun tilanteessa ja yhtäkkiä me ollaankin kaikki ihan eri puolilla maailmaa ja meidän pitäis siitä vaan osata jatkaa elämää ilman toisiamme. tulee olemaan niin vaikee paikka, mutta uusien asioiden oppimisen ja kohtaamisen takiahan vaihtoon just lähdetäänkin.

toinen asia mikä hirvittää on se kuinka näin intohimoinen jalkapalloharrastaja pärjää maassa, jossa kutsutaan lajia väärällä nimellä? SE ON FOOTBALL, EI SOCCER. oon yleensä sitä mieltä että maassa maan tavalla, mutta ei. jalkapallo ei voi ikinä missään olosuihteissa olla soccer. alunperin ajattelinkin lähteväni vaihtoon johonkin kunnon jalkapallomaahan, vaikka saksaan, espanjaan tai brasiliaan, mutta aika nopeasti päätin että eurooppaan en halua jäädä (koska myöhemmin on paljon helpompi muuttaa itsenäisesti ilman mitään järjestöjä eurooppaan kuin esimerkiks just yhdysvaltoihin) ja haluan englannin kieliseen maahan. australialla ja yhdysvalloilla oli pitkä taistelu keskenään, mutta lopulta hinnan takia kallistuin yhdysvalotjen puolelle. pihinä ihmisenä melkein kahden tonnin ero hinnassa vakuutti mut jenkkien paremmuudesta. ja mulla on valitettavasti tosi paljon ennakkoluuloja ja -käsityksiä yhdysvaltalaisia kohtaan (kaikkihan ne on tyhmiä läskejä asehulluja joiden ruokavalio koostuu mäkkäristä, taco bellistä ja juhlapäivinä burger kingistä haettuihin noutoruokiin, paitsi high schoolissa. high schoolissa kaikki on ihan vitun täydellisiä ja koulua johtaa ilkeät regina georgen tyyliset cheerleaderit ja zac efron-tyyppiset jenkkifutarit) joten on ihan hyvä päästä vähän aukomaan näitä suurimpia mielensolmuja ihan paikanpäälle.

ja kolmas mutta vähän pienempi hirvityksen aihe on se että kuinka mä sopeudun mun tulevaan hostperheeseen. mulla ei oo ikinä ollut ns. "tavallista" perhettä jossa isä, äiti, lapset ja koira asuu punaisessa tuvassa perunamaan ja mansikkamaan välissä. mulla ei oo mitään kokemuksia siitä kun on sekä äiti että isä, koska mulla on aina vaan ollu isi. mulla ei oo minkäänlaisia kokemuksia veljistä. kaksosena ja kolmen minuutin ikäerolla mulla ei oo kunnollisia kokemuksia isosiskona tai pikkusiskona olosta. tulis jo ne perhetiedot... tänblogin nimi ja sitä myötä varmaan osoitekin tulee vaihtumaan vielä ennen lähtöä. en halua nimetä mun blogia mitenkään tylsästi "illan vaihtovuosi" tai "illa jenkeissä" vaan haluan jotain vähän spesiaalimpaa. haluaisin että siitä näkyis jotenkin se mun tuleva osavaltio tai kaupunki (joita mulla ei btw ole vielä tiedossa).