8/01/2013

ku mä haluun vaan valvoo aina aamunkoittoon asti tanssia sun kaa

elokuu ja päivät lähtö on ihan kahden käden sormilla laskettavissa! tuntuu että vastahan ne kuukaudetkaan ei ollut yhden käden sormilla laskettavissa ja nyt ollaankin jo tässä. myönnän että pelottaa ja jännittää ihan sikana. onneks viime aikoina on riittänyt puuhaa niin paljon ettei oo kerrennyt miettimään elämää kahta tuntia pidemmälle.

oon ollut koko kesän töissä ja tänään on itseasiassa mun ensimmäinen virallinen lomapäivä. on mulla toki ollut vapaapäiviä alkukesästä kun ei ollut mitään myytävää eikä poimittavaa, sekä sillon kun on ollut niin huono sää ettei vaan oo voinut tehdä töitä. tässä hetki sitten kun säätiedoitteessa oli luvattu koiran ilmaa koko viikoksi kysyin pomolta onko ok jos lähden käymään helsingissä ja olihan se!  niinpä lähdin yksi sateinen päivä helsinkiin, jossa vietin neljä kokonaista kivaa päivää jasperin (ja välillä maisankin) kanssa. käytiin suomenlinnassa ja siellä oli niin kylmä. en ymmärrä kun te etelän vetelät sanotte aina että pohjoisessa on kylmä :-D suomenlinna on kai eteläisin paikka jossa oon käynyt eikä mua oo ikinä viluttanut missään niinkun siellä. vaihtariasioita ei päässyt ihan pakoon helsingissäkään. ensin kävin vaihtamassa dollareita meille molemmille ja sen jälkeen eksyttiin muutaman mutkan kautta yhden jasperin brasiliasta palaavan kaverin tervetulo-bileisiin.

noi brassibileet ei olleet kyl tän kesän juhlista. niiden lisäks lisäks on ollut kaikkea mahdollista kissanristiäisiä, kavereiden 18-vee synttäreihin, läksiäisiin ja jalkapallomatseihin (jotka on aina yhtä juhlaa). noilla kissanristiäisillä tarkoitin ihan kirjaimellisesti kissanristiäisiä. muistatte varmaan viime postauksessa kun kerroin että jossain kummallisessa mielenhäiriössä menin ja ostin itselleni persikan väriset velourhousut? no tästä muutama päivä eteenpäin niin meidän isille iski samanlainen kohtaus, tosin se oli hommannut itselleen kissanpennun :-D niinpä isi, sisko ja minä, siskon ja mun kummityttö saima sekä isin paras kaveri/meidän varaisi/saiman isi vale pidettiin sille kissalle ristiäiset ja kissa sai nimekseensä edison. harmi et edison on vähän ujon sorttinen eikä siitä varmana kouliudu sellaista seurakissaa isille mitä se oli ajatellut. se lähinnä nököttää sohvan alla ja välillä kirmaisee sieltä ruokakupille :-D

uniikki kakkuideamme!
             
isi päätti yks ilta et nyt tehdään jotain hyvää ruokaa, minä ja iisa leivottiin ja pyydettiin tärkeimmät sukulaiset (joista isin lisäks kukaan ei oo kyllä meille oikeasti sukua) meille syömään. ne oli vähän niinkun ylläriläksijäiset vahuksille :-D saatiin sinä päivänä isiltä meidän läksijäislahjat, eli noi kalevalan sydänsormukset. sit muutamaa päivää myöhemmin saatiin läksijäislahjat valelta ja ramilta ja kai siinä oli paula, anne ja saimakin mukana. minä sain illarramendin pelipaidan (tajusitte varmaan miks) ja sisko varanen pelipaidan, koska sisko on meistä se kakkonen ja varanen pelinumero on siis kakkonen. sit katri oli vielä ostanut ihanat kehykset ja kehystänyt meille yhden tosi tärkeän valokuvan. tiedän jo et se kuva menee jonnekin näkyvälle paikalle mun tulevassa huoneessa hostperheen luona!

iltasatu ja iltapala
              

hostperheeseen en oo hirveästi pitänyt yhteyttä, muutaman kerran ollaan pikaisesti chattailtu. näillä näkymin mun hostperhe on new yorkissa kun tuun, joten ne tulee varmaan hakemaan mut joko lentokentältä tai sit hotellilta. hostperheen tuliaiset on ihan vaiheessa vielä, koska en halua viedä mitään krääsää vaan jotain oikeasti hyödyllistä. ruisleivän, salmiakin ja suklaan lisäks oon ajatellut ainakin jotain suomalaista erikoiskahvia, mutta näiden lisäks haluaisin viedä jotain pysyvämpääkin. oon ajatellut marimekon/finlaysonin/luhdan käsipyyhkeitä ja ehkä ehkä jotain iittalan lasia, vaikka pari niitä kivi-tuikkuja. viimehetken vinkkejä otetaan vastaan, kunhan ideat ei sisällä mitään angry birdsia tai muumia. en vaan tiedä missä välissä ennätän kaikki nää tuliaiset hommaamaan, koska huomenna on meidän megamahtavat läksiäiset johon tulee koko pitäjä (alaikäset tuo sit omat mehukattinsa!) ja niistä toipumiseen menee ainakin päivä :-D sit pitäis pyykätä ja pakata ja purkkaa pakkaukset ja pakata uudestaan ja panikoida ja apua. voi olla ettette kuule musta enää mitään, vaihto-oppilaan elämä on niin stressaavaa että lähtö on aina lähellä. olipas muuten kaksimielinen ja tilanteeseen sopiva vitsi :-D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti