9/12/2013

imagine all the people living life in peace

eilen oli syyskuun yhdestoista ja täällä se on totta kai isompi asia kuin suomessa. ite oon aikasempina vuosina ehkä vähän naiivisti ajatellut että "hei siitä on jo yli kymmenen vuotta, get over it". viimesen parin päivän aikana oon kuitenkin nähnyt miten tuore juttu se vielä on ja kuinka jokaisen vuoden syyskuun yhdestoista voi olla melkein yhtä kamala kuin se kahdentoista vuoden takainen syyskuun yhdestoista.

oon kertonutkin, että mun hostperhe on alunperin kotoisin new yorkista ja siellä ne asui myös syyskuussa 2001. mun hostdad ja hostsisko oli melkein siinä vieressä kun se ensimmäinen lentokone iski world trade centeriin. ne näki kaiken ja musta tuntui, että eilen kun puhuessa katsoin marleytä silmiin näin niissä vaan uudestaan ja uudestaan lentokoneen iskevän siihen torniin. niin tyhmältä kun se kuulostaakin. eilen oli surullinen päivä ja mun oli vaikea uskoa että siitä on jo kakstoista vuotta. täällä se suru on niin läsnä. puhuttiin muuten hostperheen kanssa eilen noista iskuista ja hostdad sanoi että new york ja new yorkilaiset ei oo enää olleet samanlaisia ton iskun jälkeen. niin pieni hetki, niin suuret vaikutukset ympäri maailman. tiedän että on vähän tekopyhää puhua tästä kun samaan aikaan muualla maailmassa tapahtuu aivan yhtä pahoja, ellei pahempiakin asioita. tää on kuitenkin mun vaihto-oppilas blogi yhdysvalloista ja tää on osa näiden historiaa.


me käytiin world trade centerin muistomerkillä viime viikonloppuna ja oli aika pysäyttävä paikka. ne nimikaiverrukset muistomerkin ympärillä teki kaikesta jotenkin konkreettista, siellä vasta kunnolla tajus että ne ihmiset on joskus oikeasti olleet olemassa. siihen kun vielä lisäät vesiputousten kohinan, niin tunnelma on aika uskomaton. toinen kuva on times squarelta.



loppuun haluan kertoa tietämykseni viime viikolla vietetystä rosh hashanasta, eli juutalaisesta uudesta vuodesta. me kokoonnuttiin hostmomin siskolle ja paikalla oli varmaan puolet new yorkin juutalaisista :-D juutalaisten uudenvuoden perinteisiin ei kuulu ilotulitukset tai kännien vetäminen. täällä soitellaan sellasta käyrää torvea, vähän niinkuin jotain puhvelin sarvea. toinen tärkeä juttu on päästä eroon viime vuoden synneistä - niinpä me käytiin heittelemässä jokaisen synnin puolesta yksi pieni kivi hudson-jokeen. jäkiruokana meillä oli hunajaomenapiirakkaa, koska se takaa hyvää onnea uudelle vuodelle. nyt eletään siis juutalaisen kalenterin mukaan vuotta 5774. voin joskus sanoa että lähdin vaihto-oppilaaksi vuonna 2013 ja palasin vuonna 5774, hahhahhaa! lauantaina pääsenkin viettämään jo seuraavaa juutalaista juhlaani, eli yom kippuria. mun mielestä se kyllä kuulostaa ennemminkin joltain kiinalaistelta ruoka-annokselta... kerron siitä lisää sit ens kerralla :-D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti