isi olen täällä maailman toisella puolen

taalla ma nyt oon, mun amerikan kodissa! vaikka ei taa viela tunnu kylla yhtaan kodilta. oon tanaan siis ensimmaista paivaa taalla mun varsinaisessa kodissa ja tata ennen oltiin siella meidan new yorkin kampassa. oikeastaan voisin kertoa koko jutun ihan alusta asti :-D

eli lahdettiin suomesta helsinki-vantaan lentokentalta isommalla porukalla kohti new yorkia. meita lentokentalle oli isin lisaks viemassa arsenal-manchester city peliin matkalla olleet rami ja vale. isin hyvasteleminen oli maailman kauheinta ja tuntu etta matka turvatarkastukseen ja sen lapi oli maailman pisin. viela turvatarkastuksen jalkeen piti kaantya kattomaan isia viela viimeisen kerran. sen jalkeen vahan helpotti, koska oltiin siskon kanssa ekaa kertaa ikina lentokentalla niin siina riitti ihmettelemista meille :-D eka kertalaisena lentokone tuntui ihan kamalalta. ne epamaaraiset aanet ja tarinat nousun aikana ja se ihmeellinen paineen tunne kun lentokone nousee. musta ei tullut mitaan suurta lentomatkailun ystvavaa, mutta onneks nousut ja laskut meni kuitenkin hyvin ja paastiin onnellisesti perille.

JFK:n lentokentalle laskeutumisen jalkeen mulla oli edessani taas uusi koettelemus: siskon hyvasteleminen. sisko jatkoi new yorkista matkaansa viela lentamalla eteenpain. molempia itketti, mutta ihmeen hyvin me siita selvittiin. tan jalkeen multa on katkennut filmi hetkeksi, kai se oli niin traumaattista jaada yksin :-D kuitenkin yks jarjeston tyontekija lahti mun kanssa etsimaan mun hostperhetta ja ei niita niiden illa-kyltteja voinut olla nakematta. ne oli sii kaikki kolme mua vastassa. ekat hetket hostien kanssa oli aika hiljaisia, en oikeen tiennyt mita ois pitanyt sanoa. ajatukset tuntui muutenkin olevan viela suomessa.

matka lentokentalta naiden kakkoskamppaan manhattanille (ei sentaan mihinkaan upper east sidelle tai times squarelle) kesti aika pitkaan. en nyt ihan sekuntikellon kanssa ottanut aikaa, mutta kylla se kaikkien ruuhkien takia veny varmaan tuntiin, mika sopi kylla mulle. matkan aikana oli niin paljon ihmeteltavaa ja hostit kerto kokoajan jotain knoppitietoa tietyista taloista ja rakennuksista ettei kerinnyt tulla tylsaa. sit kun paastiin perille niin hostit esitteli mulle niiden kampan. kakkoskampassa mulla ei oo omaa huonetta vaan nukun hostmomin tyohuoneessa jossa on pieni sanky. tan jalkeen hostit kysy haluanko lahtea syomaan vai haetaanko ruokaa kotiin. mua ei vasyttanyt, mutta jotenkin monen tunnin matkustamisen jalkeen ei tuntunut silta etta haluais lahtee ulos syomaan :-D niinpa hostdad haki meille kiinalaisesta ruokaa ja me syotiin ne samalla kun puhuttiin niita naita.

ruuan jalkeen hostmom ehdotti etta mennaan ostamaan mulle vahan perustavaroita (hammasharja, pyjama jne.) tanne new yorkin kotiin ettei mun aina tarvi massachusettsista asti raahata niita mukanani. niinpa mina, hostsisko ja hostmom lahdettiin laheiselle mallille, joka sattui olemaan manhattan mall :-D sinne kavelee tuolta asunnolta viidessa minuutissa! kauaa me mina en jaksanut kierrella ja heti kun oltiin saatu ne tarkeimmat asiat ostettua niin lahdettiin takaisin kampille ja painuin pehkuihin. ja kyllahan sita tuli sitten kevyesti 14 tuntia nukuttuakin! tan jalkeen ei kylla oo mitkaan aikaerot vaivannu. perjantaina me lahdettiin aamupalan jalkeen new yorkista kotikotiin, eli massachusettsiin. pitkaan mun ei kuitenkaan tarvi olla pois new yorkista, koska parin viikon paasta alkaa joku iso tenniturnaus johon tulee kaikki maailman parhaat tennispelaajat! hostit on hankkinut mullekin liput sinne. marley, mun hostsisko, harrastaa tennista ihan tosissaan niin siks tennis on koko naiden perheelle tosi iso juttu.

longmeadow, mun nykyinen kotikaupunkini, heratti mussa ristiriitaisia tunnelmia. olin jo hetkessa tottunut new yorkiin ja isoihin rakennuksiin ja siihen verrattuna longmeadow on tosi pieni. mut naa talot taalla on tosi isoja ja hienoa ja koko paikan tunnelma on tosi idyllinen. koko kaupunki on kun jostain lehdesta, taalla on niin siistia ja kaikki on tiptop. taalla kotikotona mulla on totta kai oma huone ja aika mahtava huone onkin! ei mikaan vallan iso, mutta vasta rempattu ja hostdadin sanoin "skandinaaviseksi suunniteltu"! oman huoneen lisaks mulla on oma vaatehuone ja oma vessa. mutta kuten jo aiemmin sanoin niin ei taa tunnu viela omalta eika kodilta. jos tyynyn paalla olis ollut suklaata kun tulin niin taa paikka olis varmaan mennyt ihan hotellista. onneks hostmom lupas etta me kaydaan joku paiva ikeassa, niin saan ostettua jotain pienta joka tekee sit huoneesta enemman mun nakosen.

viela pitais hommata mulle puhelinliittyma ja joku valine etta naiden nettiyhteys toimii mun kannettavallakin, niin sitten olis akuuteimmat asiat hoidettu. oon lisaks tehny jo tarkeimman, eli tayttanyt hakemuslomakkeen koulun fudisjoukkueeseen! ja kyllahan siella koulun kansliassa pitkaa kayda hoitamassa kaytannon asioita (esim. lukujarjestysta) kunhan ne palais lomalta kotiin. taalla koulut alkaa vasta labor dayn jalkeen, eli mulla on tassa viela kesalomaa tovi jaljella. ja ihan kesa taalla viela onkin, aurinko paistaa ja helletta piisaa! taidankin lahtea katsomaan jos loytaisin jostain pallon niin voisin menna pihalle nauttimaan ihanasta kelista.