okei, kuulin että ne sanat menee jotenkin kuka vie mut sen kun pitäköön ja siitä tuli heti semmonen mielikuva kun se oma isäntäperhe näkee mun hakemuksen ja on heti sitä mieltä että minut on saatava :-D no se ajatus vähän kusi sen jälkeen kun sain oikeat sanat tietooni (kuka riemun löytää sen pitäköön), mutta olihan siellä pari muutakin kohtaa jotka kuulosti vaihtareille sopivalta. uudestisyntynyt maisema, sinne mä pian astelen on ainakin ihan paikkaansa pitävä fraasi jota ei sen kummemmin tarvi varmaan kenellekkään avata. toinen vaikuttava sanoitus on tuol biisin loppupuolella, kohdasta jossa todetaan että minä toivon selkäni värinää, toivon rakkautta repiväää, minä toivon kaaosta, kapinaa, ensiaskelten vapinaa. toi vois periaatteessa olla mun kirjoittama. en ehkä kirjaimellisesti hae juuri mitään poikaystävä-rakkautta tai mitään teinikapinaa, mutta en mä halua et mun vaihtovuosi on ihan ruusuilla tanssittava läpihuutojuttu. en ehdoin tahdoin mitään ongelmia itselleni, mut en halua kulkea (sielläkään) mitään silotettua tietä. haluan että vaihtovuodenkin aikana mulla ylämäkiä, älämäkiä, iloja ja suruja.
muutenkin on ollut paljon vaihtariasiat viime aikoina mielessä. kesäloman alku on ollut aika jalkapalloillista aikaa, valhetelematta ollaan poikien kanssa oltu joka päivä potkimassa palloa pari tuntia kerrallaan ja viime viikonloppuna oltiin kokoonpanolla timi, ali, jake, lasse ja minä timin porukoiden mökillä viettämässä laatuaikaa, eli katsomassa jalkapalloa :-D kolmen matsin lomassa kerettiin vähän grillailla ja uidakin. ja eilen vietettiin taas laatuaikaa isin ja siskon kanssa kun katottiin valko-venäjän ja suomen välistä matsia. oon viime aikoina miettiny että pitäsiköhän mun valita sit vaihtarivuonna harrastukseks tuttu ja turvallinen jalkapallo vai jotain ihan uutta. tiedän, ihan tyhmää vielä edes miettiä mitään tämmöstä koska eihän mulla vielä ole edes koulua johon mennä, mutta silti mä pyörittelen huomaamattani tätä asiaa kokoajan mielessäni...
oon kuitenkin niin onnellisessa asemassa, että mulla on sisko jonka kanssa jakaa kaikki ilot, pelot, surut ja jännitykset. kuinkahan monta kertaa ollaan yöllä hipsitty herättämään toinen toisiamme jonkun tyhmän vaihtariasian takia? "kannattaakohan mun ottaa converseja ollenkaan mukaan kun ne syö niin ison tilan matkalaukusta?" isi välillä kysyy osataankohan me tehdä mitään ilman toisiamme :-D kyllähän se vähän hirvittää millasta se on kun se toinen ei ookkaan siinä kyljessä enään kiinni, mutta toisaalta kyllä sitä vapautta vähän odottaakin. eniten mä odotan siinä sitä kun koulussa pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin joille sää olet yksinäs ihan kokonainen. täällä tuntuu et mä olen aina vaan se toinen puolisko illasta ja iisasta enkä koskaan kellekkään pelkkä illa. menipäs tää nyt syvälliseks pohdinnaks :-D vielä vaihtariasioista sen verran et ylihuomenna käydään siskon kanssa hakemassa rokotuksia ja voin sanoa että ne on tähän mennessä mun vaihto-oppilasajan haastavin paikka. toivottakaa onnea!
Voi vitsi löysin sun blogin ihan sattumalta ja jäin lukeen ja oikeesti ihan mahtavaa et löysin toisenkin kaksosen blogin! Ite oon kans lähössä jenkkeihin ja oon kaksonen kans ja kuulostaa kyllä tutulta toi "Oon aina ollut puolikas kaksosista" ja kyllä jännittää kun on sen 17 vuotta elänyt siskon kanssa ja ens vuonna onkin sit ihan yksin, kukaan ei tunne "kaksosina" vaan on ihan kokonaan ihan kokonainen ihminen yksinään:D Mun sisko ei kylläkään lähe vaihtoon:) Meneeks sun sisko kans jenkkeihin vai? Mut joka tapauksessa jään seuraileen sun blogia ja toivottavasti saat sijoitustietos pian!:)
VastaaPoista