terve, mie oon illa ja oon lähdös vaihto-oppilaaksi amerikan mantereelle, tarkemmin sanottuna yhdysvaltoihin. jännittää ihan hirveesti, enkä oikein tiedä että onko se semmosta hyvää vai pahaa jännitystä. aina kun miettii sitä kun nousee siihen lentokoneeseen tai sitä kun se lentokone laskeutuu perille niin mahasta alkaa pistämään. tai kun miettii ettei nää omaa perhettään melkein vuoteen, niin itkuhan siinä tulee ihan pelkästä ajatuksesta. minä, mun sisko (joka on myöskin lähdössä vaihtoon) ja isi ollaan tähän mennessä aina oltu yhdessä, aina. me ollaan semmonen tarjous että kolme yhden hinnalla, jos haluaa yhden niin on otettava kaikki. isi ja sisko on mun elämän tukipylväät, ihmiset joihin mää voin aina luottaa ja joihin voi tukeutua tilanteessa kun tilanteessa ja yhtäkkiä me ollaankin kaikki ihan eri puolilla maailmaa ja meidän pitäis siitä vaan osata jatkaa elämää ilman toisiamme. tulee olemaan niin vaikee paikka, mutta uusien asioiden oppimisen ja kohtaamisen takiahan vaihtoon just lähdetäänkin.
toinen asia mikä hirvittää on se kuinka näin intohimoinen jalkapalloharrastaja pärjää maassa, jossa kutsutaan lajia väärällä nimellä? SE ON FOOTBALL, EI SOCCER. oon yleensä sitä mieltä että maassa maan tavalla, mutta ei. jalkapallo ei voi ikinä missään olosuihteissa olla soccer. alunperin ajattelinkin lähteväni vaihtoon johonkin kunnon jalkapallomaahan, vaikka saksaan, espanjaan tai brasiliaan, mutta aika nopeasti päätin että eurooppaan en halua jäädä (koska myöhemmin on paljon helpompi muuttaa itsenäisesti ilman mitään järjestöjä eurooppaan kuin esimerkiks just yhdysvaltoihin) ja haluan englannin kieliseen maahan. australialla ja yhdysvalloilla oli pitkä taistelu keskenään, mutta lopulta hinnan takia kallistuin yhdysvalotjen puolelle. pihinä ihmisenä melkein kahden tonnin ero hinnassa vakuutti mut jenkkien paremmuudesta. ja mulla on valitettavasti tosi paljon ennakkoluuloja ja -käsityksiä yhdysvaltalaisia kohtaan (kaikkihan ne on tyhmiä läskejä asehulluja joiden ruokavalio koostuu mäkkäristä, taco bellistä ja juhlapäivinä burger kingistä haettuihin noutoruokiin, paitsi high schoolissa. high schoolissa kaikki on ihan vitun täydellisiä ja koulua johtaa ilkeät regina georgen tyyliset cheerleaderit ja zac efron-tyyppiset jenkkifutarit) joten on ihan hyvä päästä vähän aukomaan näitä suurimpia mielensolmuja ihan paikanpäälle.
ja kolmas mutta vähän pienempi hirvityksen aihe on se että kuinka mä sopeudun mun tulevaan hostperheeseen. mulla ei oo ikinä ollut ns. "tavallista" perhettä jossa isä, äiti, lapset ja koira asuu punaisessa tuvassa perunamaan ja mansikkamaan välissä. mulla ei oo mitään kokemuksia siitä kun on sekä äiti että isä, koska mulla on aina vaan ollu isi. mulla ei oo minkäänlaisia kokemuksia veljistä. kaksosena ja kolmen minuutin ikäerolla mulla ei oo kunnollisia kokemuksia isosiskona tai pikkusiskona olosta. tulis jo ne perhetiedot... tänblogin nimi ja sitä myötä varmaan osoitekin tulee vaihtumaan vielä ennen lähtöä. en halua nimetä mun blogia mitenkään tylsästi "illan vaihtovuosi" tai "illa jenkeissä" vaan haluan jotain vähän spesiaalimpaa. haluaisin että siitä näkyis jotenkin se mun tuleva osavaltio tai kaupunki (joita mulla ei btw ole vielä tiedossa).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti