im in love, im in love, im in love!

myönnän, oon rakastunut. oikeastaan oon niin ahne, että oon rakastunut kahteen. niin tyhmältä kun se saattaa teistä kuulostaa, mun eka rakkauteni on meidän koulun futistiimi johon mut hyväksyttiin! oh yeah, olo on kun lottovoittajalla, meidän joukkue on vaan uskomattoman paras. ollaan viikko treenattu yhdessä ja tuntuu että mulla on heti joukkueellinen kavereita. eka kouluviikko täällä jenkeissä ei ollut mikään helpoin, mutta heti kun pääs aktiviteetteihin mukaan niin tutustui paljon helpommin ihmisiin. meidän jengin tytöt on tsoi kivoja ja avoimia, oon ollu niille heti osa porukkaa ja ne on kiinnostuneita musta ja mua pyydetään kaikkiin menoihin mukaan.

       
                 arvatkaa mikä biisi soi pukkaris? work hard, play hard, work hard, play hard!

meillä oli perjantaina eka peli, tai oikeastaan se oli harjoituspeli, mutta nää tytöt otti sen ihan tosissaan :-D pelattiin meidän koulun poikien joukkuetta vastaan ja lataus oli sen mukainen. molemmat joukkueet halus voittaa ja me pelattiin kyllä ihan tosissamme vaikka kyseessä olikin vaan harkkamatsi. lopputulos oli 1-1, mikä ei kyllä tuntunut miellyttävän kumpaakaan joukkuetta. onneks matsin jälkeen tytöt ja pojat oli keskenään taas ihan kavereita ja mentiin yhdessä dunkin' donutsiin (mitäs me urheilijat? :-D) ja sieltä vielä yhden isaacin luo uimaan.

        

no mikä on mun toinen rakkauteni kohde? mun naapurin perhe, ne joita vakoilin sillon kerran ikkunasta :-D ne on niin ihanan ihania että melkein toivon että olisin niiden vaihtari. mun nykyisessä hostperheessä ei ole mitään vikaa, mutta noi naapurit.. no alotan kertomalla että ne on italialaisia. ei amerikan-italialaisia, vaan italaialaisia ja se kyllä näkyy! niissä on tunnetta, eloa, iloa. heti ekalla kerralla kun puhuin niille niin ne oli ihanan lämpimiä mua kohtaan ("not with those shoes, honey"... kyllä siinä sulais vaikka sanoja ei olis edes italialainen!). toisekseen niiden perheeseen kuuluu neljä poikaa, joista kaks on meidän koulussa ja tosi mukavia. pääsen tosi usein niiden kyydillä kouluun. minä ja leonardo syödään usein samassa pöydässä ja minä ja christian ollaan samalla kirjallisuuden kurssilla.

tänään on yom kippur (vähän niinkun juutalainen pääsiäinen) ja mun hostperhe on paastonnut eilisestä asti. siks leon ja christianin äiti kutsu mut eilen niille syömään ja oli ihanaa syödä pitkästä aikaa kunnon kotiruokaa. kyllä mun hostit laittaa kotona jonkun verran ruokaa, mutta suurinosa niistäkin on valmiista purkeista eli eihän se ihan samalta maistu kun alusta asti väännetty. en valita, mutta kotiruoka on aina kotiruokaa! ja olihan se aika hienoa syödä oikeitten italialaisten kanssa italialaista ruokaa, varsinkin kun ne papatti välillä keskenään italiaks. ne puhuu niin tunteella että välillä oli vaikea pysyä kärryillä että oliko äänensävy positiivinen vai negatiivinen :-D

mutta mun mielestä on aika hienoa, että jos (ja kun) tuun varmaan viettämään enemmänkin aikaa leonardon ja christianin perheen kanssa niin pääsen syventymään paremmin italialaiseen kulttuuriin. sit kotona hostien kanssa pääsen taas ihan uuteen maailmaan juutalaisuuden (ja amerikkalaisuuden) kanssa. toivottavasti mää pystyn antamaan edes jotain suomalaisuudestani heille...