orange is the new black

jotkut asiat pysyy näemmä samoina mantereesta, aikavyöhykkeestä tai kielestä huolimatta. sekä siellä että täällä, syksy on oranssi. ekat kuvat on viime viikonlopun telttäretkeltä north-south lakella ja viimeset kuvat pumpkin patchilta.

tää viikonloppu on mennyt hostserkkuihin tutustuessa, ens viikolla on vähän spesiaalimpi kouluviikko, ens viikonloppuna paritkin eri bileet ja sen jälkeen trick or treat! voi että, elämä hymyilee :-)

kaiken oman jätin, siksi kai nyt pelkään ettei täällä mun koti oo

anteeks, edellisestä postauksesta on vierähtänyt hetki mutta hiljaiseloon on ollut syynsä. kun yrittää kaiken kotona vietetyn ajan pitää oman pään kasassa ja olla vihaamatta hostperhettään, niin ei siinä paljon muuta ehdikkään tekemään. viimeset viikot hostperheen kanssa on ollut suoraan sanottuna aika kamalia, elän oikeassa noidan kehässä. minä ärsytän olemassaolollani marleytä, marley kiukuttelee ja hostmom liehittelee marleytä ja suostuu kaikkeen mitä se keskenkasvuinen 15-vuotias nulikka keksii äidillään teetättää...

marley on naurettavan kateellinen mulle joka asiasta. olin pari viikkoa sitten kaverilla yötä ja marley veti herneen nenäänsä ja kiukutteli koko viikon seuraavaan viikonloppuun, jolloin hän halusi mennä kaverilleen yöksi. no ei siinä mitään, mutta se oli se viikonloppu kun meidän piti lähteä bostoniin tai niagaran putouksille. no marley kuitenkin kiukutteli kiukuttelemistaan ja totta kai hostmom päästi sen menemään ja marleyn yökyläilyn takia me ei lähdetty mihinkään. se olis voinut mennä mikä tahansa toinen viikonloppu yökylään, mutta me ei voida lähteä ihan milloin tahansa reissuun. marley on myös kateellinen siitä että olen niin hyvä kaveri naapurin poikien kanssa ja pääsen niiden kyydillä kouluun, siitä että oon senior, siitä että oon futistiimissä ja mulla on paljon kavereita... listaa vois jatkaa vaikka kuinka pitkään. asioissa on aina kaks puolta, mutta tässä tapauksessa homma on aika yksipuolista. en tieten tahtoen ärsytä marleytä, mun olemassa oloni vaan häiritsee sitä. hostvanhemmat huomioi sitä ihan yhtä paljon kuin ennen mun tänne tuloa, se saa saman verran käyttörahaa ku minä ja meillä on muutenkin samat säännöt. mulla ei ole mitään eri vapauksia kun sillä, mutta se on vaan päättänyt vihata mua. eikä marley todellakaan oo mikään epäsuosittu hyypiö, sillä on itelläänkin tosi paljon kavereita ja se on kaunis ja menestynyt urheilussa. sillä ei oo mitään kunnon syytä kadehtia tai vihata mua.

mua ärsyttää kun hostmom on aina valmis nöyristelemään marleyn edessä. mun oma isä ei ikinä antais mun tai iisan pomputtaa itteensä noin miten marley pomputtaa hostmomia, eikä kyllä anna hostdadkaan. hostdad onkin tän "perheen" ehdottomasti ihanin ihminen. harmi vaan että hostdad asuu osan viikosta aina bostonissa ja silloin on tuli irti. ja marley osaa totisesti oottaa niistä päivistä ilon irti...

lisäks mua ärsyttää näiden ruokailutavat ja ruokakulttuuri, mutta se ei ole ainoastaa tämän perheen ongelma. kaupassa käydään kerran viikossa, mitään ei osteta tuoreena, kaikki ostetaan valmiina, kaapit on täynnä suoranaista moskaa ja kotiin haetaan aina take away-annoksia... ei tää yllätyksenä tullut, mutta kulttuurishokki silti. oon niin kyllästynyt tähän ruokaan, kaipaan aitoja makuja ja oikeeta ruokaa! yks päivä olin leonardon kanssa tekemässä niillä läksyjä kun niiden äiti tuli kotiin ja kassit täynnä tuoreita vihanneksia ja hedelmiä. se tuntu kun oisin taivaaseen tullut eikä itku ollut kaukana. onneks mamma italia on ehkä maailman sydämellisin ihminen ja lupas että saan tulla koska vaan mukaan kauppaan tai vaan niille syömään. mamma italia sanokin  "tulet vaan meille kotiin jos tulee ikävä europpaan" ja oon kyllä hyväskikäyttänyt kutsua aika usein.

             

             

mutta ei huonoa ilman hyvääkin. mulla on onneks tosi paljon uusia ihania ystäviä täällä sekä tietty siellä kotisuomessa. (puss och kram kaikille? ja tuplapok yhdelle pienelle vihreelle miehelle siellä ;)) niille oon voinu vuodattaa kaiken eikä mitään murheita oo tarvinut märehtiä yksin. täällä kaverit keksii aina tekemistä ja menemistä, shoppailua, leffoja, kummitustaloja, kaikkea mahdollisia! huomenna edessä onkin kunnon seikkailu tyttöporukalla, kun lähdetään north-south laken leirintäalueelle telttailemaan ja vuorikiipeilemään.

kun on vielä nuori kaikkee pitää kokeilla: elä, opi, koe et myöhemmin ei kaduta

oho, blogin remontti vaan venyy venymistään.. ajattelin kuitenkin päivittää tässä välissä vähän kuulumisia! viime viikon olin kipeänä, tiistaista torstaihin makasin vaan kotona. oli vähän tylsää ja demi.fi tuli valitettavan tutuksi sairastelupäivinä :-D lisäks katsoin luvattoman monta jaksoa mun ja iisan suosikkia, viiden tähden merielämää. tiiätte varmaan sen, se on se "jatkosarjan" sille zackin ja codyn viidentähden elämälle? nykyään ollaan ehkä jo vähän ohi kohdeyleisöstä, mutta piristää se silti huonoina päivinä. sekä viiden tähden elämä ja viiden tähden merielämä on ollu niin iso osa meidän lapsuutta, meillä oli aina selvä jako: mulle zack ja iisalle cody :-D

           

eiks oo hot toi hostmaman kaapistakaivama aamutakki? :-D ja oli ihan pakko laittaa toi kuva viiden tähden merielämästä, koska toi on niiiiin totta! täällä kaikki käyttää ihan tyhmiä lyhenteitä ja tekstiviestit näyttää suurinpiirtein tolta. alkushokista toivuttuani mulle on itellenikin tarttunut muutama lyhenne... mut mun tekstiviestit on kyllä aika normaaleja muihin verrattuina.

viikonlopuks onneks tervehdyin, koska lauantaina yks mun koulukamu grace järjesti sleepoverit meidän futisjoukkueen tytöille. ei siellä tietystikkään kaikki ollu, mutta onneks mää sain kutsun. oli tosi kivaa, tunnelma oli aika teinileffoista tuttua :-D pizzaa, juoruilua, hiustenlaittoa, totuutta ja tehtävää... kyllä te tiiätte! nukuttua ei tullut paljon ollenkaan, kun puhuttiin pitkälle aamuyöhön asti. sunnuntaina hostdad kävi hakemassa mut aamupäivällä kotiin ja sit grillattiin! oon ihan hulluna coleslaw-salaattiin, sitä on täällä tarjolla joka paikassa.

äikänopen erityinen kotitehtävä mulle / hostmomin piristysruiske kuumeiselle

tänään koulussa oli taas erityinen aikataulu, koska junioreilla on pian luokkavaalit ja ehdokkailla oli tänään vaalipuheenvuorot. nää siis äänestää jokaiselle luokalle puheenjohtaja, sihteerin ja muita vastaavia virkoja ja nää ottaa homman kyllä ihan tosissaan :-D ihan niinkun nää pyrkis maan presidentiks eikä "vaan" luokan puheenjohtajaks. väittelyitä, kampanjointia ja lupauksia kuuluu joka puolelta! naapurin christian on ehdolla oman luokkansa vaalissa ja mää pidän kaikki sormet ja varpaat ristissä sen puolesta!

ja arvatkaas mitä, me lähdetään varmaan viikonloppuna joko bostoniin tai jos sää suosii niin niagaran putouksille!

aika ja budjetti tulee aina kertoa kolmella

blogissa menossa jonkinmoinen remontti, mutta tän kanssa säätäminen ei mennyt ihan nappiin... tää saa kuitenkin tältä päivältä olla tässä ja jatkan säätämisen kanssa myöhemmin. :-) minä ja blogger ei näemmä ollakkaan niin läheisiä kun luulin... nimimerkillä miten ihmeessä sivupalkkiin lisätyistä kuvista saa otsikon ja ne kamalat reunat pois!?? tai miten otsikkokentän taustan väriä vaihdetaan.....? tyhmää saa ja pitää auttaa!

im in love, im in love, im in love!

myönnän, oon rakastunut. oikeastaan oon niin ahne, että oon rakastunut kahteen. niin tyhmältä kun se saattaa teistä kuulostaa, mun eka rakkauteni on meidän koulun futistiimi johon mut hyväksyttiin! oh yeah, olo on kun lottovoittajalla, meidän joukkue on vaan uskomattoman paras. ollaan viikko treenattu yhdessä ja tuntuu että mulla on heti joukkueellinen kavereita. eka kouluviikko täällä jenkeissä ei ollut mikään helpoin, mutta heti kun pääs aktiviteetteihin mukaan niin tutustui paljon helpommin ihmisiin. meidän jengin tytöt on tsoi kivoja ja avoimia, oon ollu niille heti osa porukkaa ja ne on kiinnostuneita musta ja mua pyydetään kaikkiin menoihin mukaan.

       
                 arvatkaa mikä biisi soi pukkaris? work hard, play hard, work hard, play hard!

meillä oli perjantaina eka peli, tai oikeastaan se oli harjoituspeli, mutta nää tytöt otti sen ihan tosissaan :-D pelattiin meidän koulun poikien joukkuetta vastaan ja lataus oli sen mukainen. molemmat joukkueet halus voittaa ja me pelattiin kyllä ihan tosissamme vaikka kyseessä olikin vaan harkkamatsi. lopputulos oli 1-1, mikä ei kyllä tuntunut miellyttävän kumpaakaan joukkuetta. onneks matsin jälkeen tytöt ja pojat oli keskenään taas ihan kavereita ja mentiin yhdessä dunkin' donutsiin (mitäs me urheilijat? :-D) ja sieltä vielä yhden isaacin luo uimaan.

        

no mikä on mun toinen rakkauteni kohde? mun naapurin perhe, ne joita vakoilin sillon kerran ikkunasta :-D ne on niin ihanan ihania että melkein toivon että olisin niiden vaihtari. mun nykyisessä hostperheessä ei ole mitään vikaa, mutta noi naapurit.. no alotan kertomalla että ne on italialaisia. ei amerikan-italialaisia, vaan italaialaisia ja se kyllä näkyy! niissä on tunnetta, eloa, iloa. heti ekalla kerralla kun puhuin niille niin ne oli ihanan lämpimiä mua kohtaan ("not with those shoes, honey"... kyllä siinä sulais vaikka sanoja ei olis edes italialainen!). toisekseen niiden perheeseen kuuluu neljä poikaa, joista kaks on meidän koulussa ja tosi mukavia. pääsen tosi usein niiden kyydillä kouluun. minä ja leonardo syödään usein samassa pöydässä ja minä ja christian ollaan samalla kirjallisuuden kurssilla.

tänään on yom kippur (vähän niinkun juutalainen pääsiäinen) ja mun hostperhe on paastonnut eilisestä asti. siks leon ja christianin äiti kutsu mut eilen niille syömään ja oli ihanaa syödä pitkästä aikaa kunnon kotiruokaa. kyllä mun hostit laittaa kotona jonkun verran ruokaa, mutta suurinosa niistäkin on valmiista purkeista eli eihän se ihan samalta maistu kun alusta asti väännetty. en valita, mutta kotiruoka on aina kotiruokaa! ja olihan se aika hienoa syödä oikeitten italialaisten kanssa italialaista ruokaa, varsinkin kun ne papatti välillä keskenään italiaks. ne puhuu niin tunteella että välillä oli vaikea pysyä kärryillä että oliko äänensävy positiivinen vai negatiivinen :-D

mutta mun mielestä on aika hienoa, että jos (ja kun) tuun varmaan viettämään enemmänkin aikaa leonardon ja christianin perheen kanssa niin pääsen syventymään paremmin italialaiseen kulttuuriin. sit kotona hostien kanssa pääsen taas ihan uuteen maailmaan juutalaisuuden (ja amerikkalaisuuden) kanssa. toivottavasti mää pystyn antamaan edes jotain suomalaisuudestani heille...

imagine all the people living life in peace

eilen oli syyskuun yhdestoista ja täällä se on totta kai isompi asia kuin suomessa. ite oon aikasempina vuosina ehkä vähän naiivisti ajatellut että "hei siitä on jo yli kymmenen vuotta, get over it". viimesen parin päivän aikana oon kuitenkin nähnyt miten tuore juttu se vielä on ja kuinka jokaisen vuoden syyskuun yhdestoista voi olla melkein yhtä kamala kuin se kahdentoista vuoden takainen syyskuun yhdestoista.

oon kertonutkin, että mun hostperhe on alunperin kotoisin new yorkista ja siellä ne asui myös syyskuussa 2001. mun hostdad ja hostsisko oli melkein siinä vieressä kun se ensimmäinen lentokone iski world trade centeriin. ne näki kaiken ja musta tuntui, että eilen kun puhuessa katsoin marleytä silmiin näin niissä vaan uudestaan ja uudestaan lentokoneen iskevän siihen torniin. niin tyhmältä kun se kuulostaakin. eilen oli surullinen päivä ja mun oli vaikea uskoa että siitä on jo kakstoista vuotta. täällä se suru on niin läsnä. puhuttiin muuten hostperheen kanssa eilen noista iskuista ja hostdad sanoi että new york ja new yorkilaiset ei oo enää olleet samanlaisia ton iskun jälkeen. niin pieni hetki, niin suuret vaikutukset ympäri maailman. tiedän että on vähän tekopyhää puhua tästä kun samaan aikaan muualla maailmassa tapahtuu aivan yhtä pahoja, ellei pahempiakin asioita. tää on kuitenkin mun vaihto-oppilas blogi yhdysvalloista ja tää on osa näiden historiaa.

me käytiin world trade centerin muistomerkillä viime viikonloppuna ja oli aika pysäyttävä paikka. ne nimikaiverrukset muistomerkin ympärillä teki kaikesta jotenkin konkreettista, siellä vasta kunnolla tajus että ne ihmiset on joskus oikeasti olleet olemassa. siihen kun vielä lisäät vesiputousten kohinan, niin tunnelma on aika uskomaton. toinen kuva on times squarelta.

loppuun haluan kertoa tietämykseni viime viikolla vietetystä rosh hashanasta, eli juutalaisesta uudesta vuodesta. me kokoonnuttiin hostmomin siskolle ja paikalla oli varmaan puolet new yorkin juutalaisista :-D juutalaisten uudenvuoden perinteisiin ei kuulu ilotulitukset tai kännien vetäminen. täällä soitellaan sellasta käyrää torvea, vähän niinkuin jotain puhvelin sarvea. toinen tärkeä juttu on päästä eroon viime vuoden synneistä - niinpä me käytiin heittelemässä jokaisen synnin puolesta yksi pieni kivi hudson-jokeen. jäkiruokana meillä oli hunajaomenapiirakkaa, koska se takaa hyvää onnea uudelle vuodelle. nyt eletään siis juutalaisen kalenterin mukaan vuotta 5774. voin joskus sanoa että lähdin vaihto-oppilaaksi vuonna 2013 ja palasin vuonna 5774, hahhahhaa! lauantaina pääsenkin viettämään jo seuraavaa juutalaista juhlaani, eli yom kippuria. mun mielestä se kyllä kuulostaa ennemminkin joltain kiinalaistelta ruoka-annokselta... kerron siitä lisää sit ens kerralla :-D

high school system

yhdysvaltoja sanotaan usein tilkkutäkiksi, koska kaikki osavaltiot on keskenään niin erilaisia. osavaltioiden erilaisuden takia myös koulut ja niiden toimintatavat on erilaisia ja nyt kerron kolmen päivä kokemuksen perusteella minkälaista meininki on meidän kaupunkin koulussa, eli longmeadow high schoolissa. meidän high school on niin sanottu senior high school, eli se kattaa vuodet 9-12. niinkun varmaan jokaisessa high schoolissa, meilläkin vuosiluokilla on omat nimensä: "ysiluokkalaiset" on freshmaneja, kymppiluokkalaiset sophomoreja, sit seuraavat junioreita ja vanhimmat on senioreita. täällä kaikki samana vuonna syntyneet ei ole samalla luokalla, vaan homma katotaan syntymäkuukauden mukaan. jos olet syntynyt ennen koulunalkua (eli syyskuuta) aloitat koulun "normaalisti", mutta jos olet syntynyt syyskuun jälkeen, aloitatkin koulun vasta vuoden päästä :-D vähän hassu systeemi, mutta koittakaa ymmärtää. meidän koulussa freshmanit on siis 14-vuotiaita, sophomoret 15-vuotiaita, juniorit 16-vuotiaita ja seniorit 17-vuotiaita. ite oon senior (jippikaijeijei) ja marley on on sophomore.

meidän koulussa ei oo samanlaista maanantaista perjantaihin lukujärjestystä kun suomessa, vaan meillä lukujärjestys on kahdeksan päiväinen. tota lukujärjestystä käydään maanantaista torstaihin ja perjantaisin on vielä oma lukujärjestyksensä. sanotaanko että tämä on yks niistä asioista mikä vaatii totuttelua :-D nyt alussa päivät on helppo muistaa, mutta yritäppäs joskus lokakuussa muistella että onko tämä nyt viides vai kuudes päivä lukujärjestyksessä. kahtena ekana päivänä me ei menty vielä lukujärjestyksen mukaan, joten sekin varmaan osaltaan vielä sekottaa paikkaa. ekana koulupäivänä tavattiin oman luokan kanssa kotiluokissa, jossa esittäydyin luokalleni ja ne sai kysyä multa kysymyksiä. se oli kivaa ja ne kyseli multa paljon kaikkea! musta tuntuu että suomessa kun luokan eessä on joku jolle saa esittää kysymyksiä niin kukaan ei ikinä kysy mitään. tän jälkeen täytettiin jotain papereita ja sovitettiin caps&gownseja, eli niitä graduationissa käytettäviä kaapuja ja lakkeja. täällä ollaan ajoissa liikkeellä... tiistaina sit palautettiin ne maanantaina täytetyt paperit ja käytiin syömässä. molempina päivinä päästiin jo ennen kahtatoista kotiin.

keskiviikko oli ensimmäinen lukujärjestyksen mukaan mennyt koulupäivä. täällä koulu alkaa jokapäivä 7.48 ja loppuu 2.15. joka päivä opiskellaan kuutta eri ainetta, ja yks oppitunti kestää 56 minuuttia, jonka jälkeen on neljä minuuttia aikaa selviytyä seuraavalle tunnille. voin sanoa että ei oo helppoa yli tuhannen oppilaan koulussa! jenkkien mittapuullahan meidän koulu on vielä aika pieni, mutta mun mittapuulla tää on valtava :-D eilen mulla oli ekalla tunnilla meteorlogiaa, sit usan historiaa (joka on pakollista vaihtareille), sen jälkeenmarine sciencee eli meribiologiaa ja neljännellä tunnilla oli espanjaa. tosta espanjasta en oo vielä ihan varma, joten saatan vaihtaa sen johonkin toiseen aineeseen. espanjan jälkeen oli ruokailu (josta kerron myöhemmin lisää) ja ruokailun jälkeen oli vielä liikuntaa ja kuoroo. kuorostakaan en oo ihan varma onko se mun juttu, mutta sille palkille ei oo kauhesti muutakaan kiinnostavaa tarjolla... koulun jälkeen suurin osa oppilaista jää vielä koululle, koska alkaa kouluaktiviteetit (eli esimerkiks urheiluharjoitukset, bänditreenit ja erilaiset kerhot). mulla oli eilen try outit soccerteamiin ja maanantaina pitäis tulla seinälle joukkueeseen valittujen nimilista. jännittää!

             

ja nyt siihen ruokailuun! meidän koululla on siis kuus erilaista "ravintolaa" tarjoamassa kouluruokaa, joista suurimmassa osassa on tarjolla just sitä perinteisintä jenkkiruokaa: pizzaa, hampurilaisia, kananugetteja, subeja, ranskalaisia, tacoja, tortilloja... ja ruokajuomana kaikilla mountain dew! kahtena ekana päivänä söin noita (koska kaikki muutkin) ja voin sanoo et huh ei enää ikinä. yhdestä paikasta saa päivittäin vaihtuvan menun mukaan "kotiruokaa", mutta se näyttäs jatkavan aika usein tota samaa linjaa muiden paikkojen kanssa. sit on vielä yks semmonen vähän enemmän välipalapaikka, sieltä saa jotain jugurtteja ja hedelmäsalaatteja. en oikein tiedä pitäiskö mun raahata joka päivä kouluun eväät vai maksaa pahasta kouluruuasta?

tänään meillä ei oo koulua koska rosh hasannah! se on joku juutalainen juhla, mutta en oikeen tiedä mitä siinä juhlitaan :-D koska longmeadowissa asuu paljon juutalaisia, meillä on kristittyjen ja kansallisten juhlapäivien lisäks myös juutalaiset juhlapäivät vapaina. aiemmin tällä viikolla oli labor day, mutta mulle jäi vähän epäselväks että mikä sekin on... mut onneks pääsen varmaan näihin juutalaisiin juttuihin paremmin kärryille kun kansallisiin juhlapäiviin, onhan hostperheestäni sentään ⅔ juutalaisia! eli hostmom ja marley. nyt lähden aamupalalle, mutta koska te siellä käytte kohta nukkumaan niin toivotan tasapuolisesti hyvää yötä ja huomenta.