kai mut on luotu lentämään ettei sulata tie näitä kenkiä

kuten sanottua, mulla ei vielä oo hostperhettä tai mitään osavaltiotietoja, joten tässä vaiheessa on hyvä tehdä spekulaatiopostaus siitä mihin haluais päästä. mulla on ensimmäisenä ajatuksena päästä mahdollisimman erilaiseen ympäristöön mihin mää oon kotona tottunut. ihan sama onko se joku paahtavan kuuma etelävaltio, jotain vuoristoseutua, suurkaupunki vai mitä. kunhan se on erilainen mihin oon suomessa tottunut. täällä suomessa me asutaan siis pienessä muutaman tuhannen asukkaan kylässä keskellä ei mitään, joten eiköhän siihen jotain vaihtelua saada ens vuonna.

ehkä kaikista osavaltioista eniten mua houkuttaa alaska, vaikka eihän siinä välttämättä mitään hirveää muutosta tapahtuisi. alaskassaha on paljon tosi pieniä kaupunkeja ja se on suurinpiirtein suomen leveyspiireillä, joten sää on paljon suomen kaltainen. mutta joku siinä alaskassa kiehtoo. ehkä kun se on niin erillään muusta ja se on vaihto-oppilaiden piirissäkin vielä aika koskematonta aluetta, olis hienoa olla "uranuurtajana" alaskassa. ja se jylhä luonto! vuoria, metsiä, järviä... toisaalta haluaisin asua jossain isolla maatilalla eläinten ja peltojen ympäröimänä, vaikka jossain montanassa tai iowassa. en oo mikään heppatyttö mut joku hevostila olis niin siisti paikka asua! tai joku karjatila oikeine cowboyneen kaikkineen.

            

ja jos jotain ihan erilaista mietitään niin nevada, new mexico, arizona tai joku muu kuuma, kuiva ja pölyinen paikka sopis mulle. nevadan las vegas tuntuu kiinnostavalta, mut ehkä kävisin siellä mielummin vaan lomalla kun asuisin koko vuoden. vaikka eihän se elämä las vegasissakaan yhtä rulettia oo, mut silti. noiden lisäks louisina olis ihana paikka asua, haluaisin kokea sen etelän tunnelman. siis kaikkihan varmaan osaa mielessään kuvitella millaista se etelän huolettomuus on, mutta mä haluaisin päästä sisälle siihen, päästä elämään sitä.

kaikki pikkukaupunkien asukkaat on varmaan unelmoinut siitä kun pääsis johonkin suurkaupunkiin asumaan, enkä mä siinä mielessä ole poikkeus. toiset on 12-vuotiaista asti varmoja siitä et los angeles on niiden kaupunki ja toiset haaveilee lontoosta, mutta mulla ei oo koskaan ollu mitään tiettyä kaupunkia mielessä. Mutta kerran tässä ollaan lähdössä maahan "jossa kaikki on niin suurta", niin olishan se siistiä päästä asumaan kaupunkiin jossa on enemmän asukkaita kuin suomessa.

loppuun pitäis varmaan kliseisesti todeta että "eihän sillä oo väliä mihin menee asumaan vaan sillä kenen luo<23<4354<333" mutta koska mää en oo ihan perinteinen vaihto-oppilas niin lällällää enpäs sano noin. mut sen voisin sanoa et enään kaksi koetta ja seuraavan kerran kun meen kouluun se onkin sit ihka aito high school!

i wonder why i wonder how

terve, mie oon illa ja oon lähdös vaihto-oppilaaksi amerikan mantereelle, tarkemmin sanottuna yhdysvaltoihin. jännittää ihan hirveesti, enkä oikein tiedä että onko se semmosta hyvää vai pahaa jännitystä. aina kun miettii sitä kun nousee siihen lentokoneeseen tai sitä kun se lentokone laskeutuu perille niin mahasta alkaa pistämään. tai kun miettii ettei nää omaa perhettään melkein vuoteen, niin itkuhan siinä tulee ihan pelkästä ajatuksesta. minä, mun sisko (joka on myöskin lähdössä vaihtoon) ja isi ollaan tähän mennessä aina oltu yhdessä, aina. me ollaan semmonen tarjous että kolme yhden hinnalla, jos haluaa yhden niin on otettava kaikki. isi ja sisko on mun elämän tukipylväät, ihmiset joihin mää voin aina luottaa ja joihin voi tukeutua tilanteessa kun tilanteessa ja yhtäkkiä me ollaankin kaikki ihan eri puolilla maailmaa ja meidän pitäis siitä vaan osata jatkaa elämää ilman toisiamme. tulee olemaan niin vaikee paikka, mutta uusien asioiden oppimisen ja kohtaamisen takiahan vaihtoon just lähdetäänkin.

toinen asia mikä hirvittää on se kuinka näin intohimoinen jalkapalloharrastaja pärjää maassa, jossa kutsutaan lajia väärällä nimellä? SE ON FOOTBALL, EI SOCCER. oon yleensä sitä mieltä että maassa maan tavalla, mutta ei. jalkapallo ei voi ikinä missään olosuihteissa olla soccer. alunperin ajattelinkin lähteväni vaihtoon johonkin kunnon jalkapallomaahan, vaikka saksaan, espanjaan tai brasiliaan, mutta aika nopeasti päätin että eurooppaan en halua jäädä (koska myöhemmin on paljon helpompi muuttaa itsenäisesti ilman mitään järjestöjä eurooppaan kuin esimerkiks just yhdysvaltoihin) ja haluan englannin kieliseen maahan. australialla ja yhdysvalloilla oli pitkä taistelu keskenään, mutta lopulta hinnan takia kallistuin yhdysvalotjen puolelle. pihinä ihmisenä melkein kahden tonnin ero hinnassa vakuutti mut jenkkien paremmuudesta. ja mulla on valitettavasti tosi paljon ennakkoluuloja ja -käsityksiä yhdysvaltalaisia kohtaan (kaikkihan ne on tyhmiä läskejä asehulluja joiden ruokavalio koostuu mäkkäristä, taco bellistä ja juhlapäivinä burger kingistä haettuihin noutoruokiin, paitsi high schoolissa. high schoolissa kaikki on ihan vitun täydellisiä ja koulua johtaa ilkeät regina georgen tyyliset cheerleaderit ja zac efron-tyyppiset jenkkifutarit) joten on ihan hyvä päästä vähän aukomaan näitä suurimpia mielensolmuja ihan paikanpäälle.

ja kolmas mutta vähän pienempi hirvityksen aihe on se että kuinka mä sopeudun mun tulevaan hostperheeseen. mulla ei oo ikinä ollut ns. "tavallista" perhettä jossa isä, äiti, lapset ja koira asuu punaisessa tuvassa perunamaan ja mansikkamaan välissä. mulla ei oo mitään kokemuksia siitä kun on sekä äiti että isä, koska mulla on aina vaan ollu isi. mulla ei oo minkäänlaisia kokemuksia veljistä. kaksosena ja kolmen minuutin ikäerolla mulla ei oo kunnollisia kokemuksia isosiskona tai pikkusiskona olosta. tulis jo ne perhetiedot... tänblogin nimi ja sitä myötä varmaan osoitekin tulee vaihtumaan vielä ennen lähtöä. en halua nimetä mun blogia mitenkään tylsästi "illan vaihtovuosi" tai "illa jenkeissä" vaan haluan jotain vähän spesiaalimpaa. haluaisin että siitä näkyis jotenkin se mun tuleva osavaltio tai kaupunki (joita mulla ei btw ole vielä tiedossa).