muistan kun moikkasit mua, vaikken ees tuntenut sua

kaikkien jenkkeihin lähtevien vaihto-oppilaiden (ja varmaan muidenkin maassa pidempään vierailevien) on henkilökohtaisesti käytävä USA:n konsulaatissa helsingissä haastattelussa viisumia varten. en tiedä mikä ton haastattelun perimmäinen tarkoitus on, koska siellä ei oo mitään FBI-tason ristikuulustelua vaan ihan hyvänpäiväsitä jutustelua vaan virkamiesten kanssa. me tehtiin siskon kanssa muutaman päivän viisuminmetsästysreissu juhannusviikolla.

lähdettiin aamuaikaisella junalla helsinkiin, ja rautatieasemalle meitä oli tullut vastaan ihanainen maisa. käytiin eka heittämässä meidän matkatavarat maisalle, jonka jälkeen lähdettiin maisan toivomuksesta lintsille. ei me iisan kanssa olla niin turisteja että heti kaupunkiin päästyä olis mentävä lintsille :-D maisalla oli ihan hirvee kasa niitä kertakäyttölippuja lintsille, joten lähdettiin tuhlaamaan niitä kolmisin. mun oli heti päästävä vuoristorataan! vuoristorata on paras laite, voisin istua siinä vaikka koko päivän! eikä niillä kivannäkösillä jarrumiehillä oo mitään tekemistä tän asian kanssa. vuoristoradan jälkeen kierrettiin kaikki muut pakolliset härvelit: vekkula, rinkeli, ukko, hurjakuru, raketti ja mitä näitä nyt onkaan. saatiin kuitenkin aika nopeesti tarpeeksemme kaikesta kieppumisesta ja etenkin jonottamisesta, joten jatkettiin matkaamme lintsiltä eteenpäin. me oltiin varustauduttu uintireissua varten, mutta sää oli niin kehno ettei tarettu rannalle. mentiin sitten mun ja iisan toivomuksesta leffaan, koska meille pikkukylän kasvateille se on ihan luksusta. ei meillä oo mitään elokuvateattereita kotopuolessa. käytiin katsomassa paljon puhuttu the great gatsby ja oli kyllä aika great. pakko varmaan hommata se kirja jostain.

            

sit seuraavana aamuna herättin aikaisin, kerättiin kimpsut ja kampsut kasaan ja lähdettiin maisalta. meillä oli siis aamupäivästä ne viisumihaastattelut, mutta ajateltiin että meidän paikallisbussituntemuksella on parempi lähteä aikaisin kun liian myöhään, varsinkin kun arabianranta ja kaivopuisto ei oo ihan viereikkäin. mitä pidempi matka sitä enemmän aikaa eksyä :-D päästiin kuitenkin ajoissa perille kaivopuistoon, jossa se konsulaatti siis on. oikea konsulaatti kuulemma jossain remontissa, joten tää tilapäinen konsulaatti on yhden ihan tavallisessa kerrostalokämpässä. ne tekee sinne oikeeseen konsulaattiin vissiin aika massiivista remonttia, koska niin kuana ku minä oon vaihtariblogeja lukenut niin aina kaikki puhuu tästä remontista ja tilapäisestä konsulaatista. mutta joka tapauksessa, ekana käveltiin metallinpaljastimista (eli hoi vaan kaikki tulevat viisuminmetsästäjät, ei kannata pukeutua mihinkään telaketjuihin ja platinaan) ja sitten tutkittiin laukku. laukkua ja puhelinta ei saanut viedä turvatarkastusta pidemmälle, sinne haastatteluun ei saa ottaa mukaan muuta kun ne kotona täytetyt lomakkeet. eli siellä ei voi yrittää lahjontaa niinkun isi sano :-D sit turvatarkastuksen jälkeen kaikki liput ja laput jätettiin tiskille semmoselle tiskille, jonka jälkeen multa napattiin sormenjäljet. itse haastattelu oli ihan piece of cake jos asian voi näin amerikkalaisittain ilmaista. multa kysyttiin vaan pari pikaista kysymystä (onko sulla jo hostperhettä, ketäs sua jää tänne suomeen kaipaamaan, oonko ennen ollut jenkeissä ja jännittääkö jo?) ja sitten sanottiinkin jo kiitosta ja heiheitä. koko haastattelu oli ihan hetkessä ohi. voin sanoa että saa olla aika tampio jos ei onnistu viisuamia saamaan.

☑ rokotukset

☑ viisumi

☐ isäntäperhe

kun meidät molemmat oltiin haastateltu me suunnattiin siskon kanssa nokat keskustaan, paremmin sanottuna kamppiin. ensimmäisenä oli pakko suunnata bikbokiin koska ei olla kumpikaan ennen käyty siellä, se on taas näitä etelän ihmeitä :-D ja vaikka koko kamppi koluttiin niin mitään ei ostettu. molemmat ajateltiin kokoajan että noita samanlaisia vaatteita saa sit jenkeistä paljon halvemmalla. tukku rahaa menee pienempään tilaan matkalaukussa kun kasa vaatteita! sitten yritettiin päästä syömään, mutta me ei osattu päättää mitä ruokaa me halutaan. ei kumpikaan olla mitään pikaruuan ystäviä, eikä mikään pastaähkykään kiinnostanut eikä meillä ollut mitään käsitystä helsingin ravintolamaailmasta joten suunnattiin stockmannille syömään salaatteja. tän jälkeen iisa halus jatkaa shoppailua, joten erottiin omille teillemme. mää lähdin seikkailemaan helsinkiin (=mannerheimin tielle) ja päädyin iisan tappavan pitkän shoppailuinnon takia lopulta istuskelemaan eduskuntatalon paskasille rappusille. näytin varmaan ihan turistilta kun eräs jasperiks esittäytynyt nuori mies kysyi että oonko eksynyt. ja heti siihen perään ristikuulustelu siitä miks oon helsingissä, koska en kuulosta kuulemma yhtään helsinkiläiseltä (ihme kundi, en snaijannu mitä se oikee bamlas). sitten kun kerroin että oon lähdössä vaihto-oppilaaks niin heti sieltä tuli että en näytä yhtään vaihto-oppilaalta :-D vaikka alku oli vähän takkunen niin lopulta saatiin jasperin kanssa kuitenkin juttu ihan hyvin luistamaan ja se piti mulle seuraa siihen asti kunnes iisa tuli ("sun siskos näyttää kyl vähän vaihto-oppilaalta" "me ollaan identtiset"). jasper otti vielä asiakseen saattaa meidät rautatieasemalle, koska me landepaukut ei varmaan muistettais suojateitä ja liikennevaloja kun eihän siellä peltojen keskellä oo semmosia. mutta kiitos jasperin päästiin turun junaan kahtena kappaleena. heti junaan päästyä jouduin vauvailmiön uhriksi ja nukahdin. vähän ennen turkua havahduin kuitenkin saapuvaan tekstiviestiin ja kukas muukaan siellä oli kun jasper :-D whatsappailtiin sit loppujunamatkan.

turussa meitä tuli junalle vastaan rami ja anna, joiden kanssa lähdettiin viettämään aikaistettua saaristojuhannusta. seuraavana päivänä meidän seuraan liittyi isi, katri, vale ja paula ja vietettiin "lapseton" juhannus. uitiin, sanottiin, grillattiin, katsottiin jalkapalloa, oltiin ja nautittiin vaan hyvästä seurasta. oon viettänyt kaikki elämäni juhannukset tuolla, mutta ens juhannus tulee varmaan olemaan poikkeus. tänä juhannuksena otin ilon irti ens vuodenkin puolesta♥ tänään ajeltiin takas kotiin, itse asiassa menin heti suihkuun kun tultiin ja sen jälkeen aloin heti kirjottamaan tätä postausta. kohta kahden tunnin päästä alkaa nigeria-espanja, joten rami ja vale tulee meille kattoon matsia. palaillaan asiaan kun tulee jotain vaihtariasioita, moikka!

mun kommentteihin kirjoittamat vastaukset ei näy, osaako joku auttaa? ja iso pus niille jotka oli kommentoinut♥

tarkoitus on elää ja kerran kuolla

tää biisi soi tänään radiossa kun leikkasin nurmikkoa ja kuuntelin ekaa kertaa sanoja vähän paremmin. tuli heti jotenkin vaihtarifiilis.

           

okei, kuulin että ne sanat menee jotenkin kuka vie mut sen kun pitäköön ja siitä tuli heti semmonen mielikuva kun se oma isäntäperhe näkee mun hakemuksen ja on heti sitä mieltä että minut on saatava :-D no se ajatus vähän kusi sen jälkeen kun sain oikeat sanat tietooni (kuka riemun löytää sen pitäköön), mutta olihan siellä pari muutakin kohtaa jotka kuulosti vaihtareille sopivalta. uudestisyntynyt maisema, sinne mä pian astelen on ainakin ihan paikkaansa pitävä fraasi jota ei sen kummemmin tarvi varmaan kenellekkään avata. toinen vaikuttava sanoitus on tuol biisin loppupuolella, kohdasta jossa todetaan että minä toivon selkäni värinää, toivon rakkautta repiväää, minä toivon kaaosta, kapinaa, ensiaskelten vapinaa. toi vois periaatteessa olla mun kirjoittama. en ehkä kirjaimellisesti hae juuri mitään poikaystävä-rakkautta tai mitään teinikapinaa, mutta en mä halua et mun vaihtovuosi on ihan ruusuilla tanssittava läpihuutojuttu. en ehdoin tahdoin mitään ongelmia itselleni, mut en halua kulkea (sielläkään) mitään silotettua tietä. haluan että vaihtovuodenkin aikana mulla ylämäkiä, älämäkiä, iloja ja suruja.

muutenkin on ollut paljon vaihtariasiat viime aikoina mielessä. kesäloman alku on ollut aika jalkapalloillista aikaa, valhetelematta ollaan poikien kanssa oltu joka päivä potkimassa palloa pari tuntia kerrallaan ja viime viikonloppuna oltiin kokoonpanolla timi, ali, jake, lasse ja minä timin porukoiden mökillä viettämässä laatuaikaa, eli katsomassa jalkapalloa :-D kolmen matsin lomassa kerettiin vähän grillailla ja uidakin. ja eilen vietettiin taas laatuaikaa isin ja siskon kanssa kun katottiin valko-venäjän ja suomen välistä matsia. oon viime aikoina miettiny että pitäsiköhän mun valita sit vaihtarivuonna harrastukseks tuttu ja turvallinen jalkapallo vai jotain ihan uutta. tiedän, ihan tyhmää vielä edes miettiä mitään tämmöstä koska eihän mulla vielä ole edes koulua johon mennä, mutta silti mä pyörittelen huomaamattani tätä asiaa kokoajan mielessäni...

oon kuitenkin niin onnellisessa asemassa, että mulla on sisko jonka kanssa jakaa kaikki ilot, pelot, surut ja jännitykset. kuinkahan monta kertaa ollaan yöllä hipsitty herättämään toinen toisiamme jonkun tyhmän vaihtariasian takia? "kannattaakohan mun ottaa converseja ollenkaan mukaan kun ne syö niin ison tilan matkalaukusta?" isi välillä kysyy osataankohan me tehdä mitään ilman toisiamme :-D kyllähän se vähän hirvittää millasta se on kun se toinen ei ookkaan siinä kyljessä enään kiinni, mutta toisaalta kyllä sitä vapautta vähän odottaakin. eniten mä odotan siinä sitä kun koulussa pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin joille sää olet yksinäs ihan kokonainen. täällä tuntuu et mä olen aina vaan se toinen puolisko illasta ja iisasta enkä koskaan kellekkään pelkkä illa. menipäs tää nyt syvälliseks pohdinnaks :-D vielä vaihtariasioista sen verran et ylihuomenna käydään siskon kanssa hakemassa rokotuksia ja voin sanoa että ne on tähän mennessä mun vaihto-oppilasajan haastavin paikka. toivottakaa onnea!